ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

”Mitä onni on?”

”Jos olisin tsaari, söisin rasvaa rasvan päälle”, laulaa saamaton talonpoika Hmyr, joka ihailee vaimonsa Annan kanssa varakasta naapuriaan Fokaa ja tämän ylellistä elämää. Eräänä päivänä Anna saa tarpeekseen köyhästä elämästä ja ajaa miehensä maailmalle onnea etsimään. Aikansa pölyisiä teitä tallattuaan Hmyr löytää rahaa täynnä olevan kukkaron ja toteaa toiveidensa täyttyneen.

Aleksandr Medvedkinin tunnetuin mykkäelokuva, vuonna 1935 valmistunut ja vasta Josif Stalinin kuoleman jälkeen pannasta päässyt Onni on neuvostoliittolaisen elokuvan unohdettuja helmiä. Se on vallankumouksen ympärille rakennettu kekseliäs yhdistelmä kansantaruja ja vanhoja viisauksia, jotka osoittavat, ettei rikastuminen olekaan kenties niin hienoa kuin miksi köyhä sen mieltää. Sen sijaan että löytämänsä rahatukko toisi Hmyrille onnea, se suistaakin hänen elämänsä raiteiltaan. Hän saa vaivoikseen ahmimiseen taipuvaisen hevosen, jolta ei luonnistu edes auran vetäminen. Kun sato on viimein saatu puitua, tulevat valtio, kirkko ja muut tahot perimään saataviaan. Lopulta tilanne ajautuu niin pahaksi, että paikalle saapuneet roistot tuntevat sääliä talonpoikaa kohtaan ja sen sijaan että varastaisivat tämän vähäiseksi käyneen omaisuuden, antavat hänelle almuja parempaa tulevaisuutta ajatellen.

Absurdit juonenkäänteet seuraavat toistaan. Kohtalostaan tyrmistyneenä Hmyr rakentaa itselleen ruumisarkun ja päättää kuolla rauhassa pois, mutta siitäkään ei tule mitään. Sen sijaan, että hänelle annettaisiin mahdollisuus päättää omasta kohtalostaan, hänet vedetään mukaan valtion juonitteluihin. Hmyr raahataan sotatantereelle, jossa hänet ammutaan useita kertoja. Hän menettää kaiken uskonsa onnellisuuden tavoittelemiseen ja palattuaan kotiin hän ajautuu köyhyyteen. Mikään uhraus, jonka hän on maansa eteen tehnyt ei siis ole ollut riittävä.

”Itken, sillä vanhalla tavalla en saa elää, enkä uudella tavalla osaa elää.”

Rahan hamuamisesta ja sen turmiollisesta vaikutuksesta ihmismieleen on kerrottu tarinoita iät ja ajat, eikä aihe ole ollut harvinainen mykkäkauden elokuvissakaan. Useimmissa tapauksissa rahan vaikutuspiiriin ajautuneita on arvosteltu rankalla kädellä ja toisinaan he ovat päätyneet kuilun reunalle, joskus jopa kuolemaan. Medvedkinin satiirissa ei ole näin masentavaa lopputulosta, vaan lopulta Hmyristä tulee tyylikäs herrasmies, joka saa onnekseen nähdä, ettei ole enää yhteiskunnan pohjimmainen.

Tyyliltään Onni on silkkaa avantgardea ja tuo mieleen paitsi Lev Kulešovin elokuvat, myös Ernst Lubitschin Saksassa ohjaamat farssit, etenkin Nuken (1919) ja Vuorikissan (1921). Lennokkaasti vaihtuvissa kuvissa yhdistyvät myös animaatio ja huikea surrealismi, jotka lisäävät elokuvanautintoa entisestään. Aivan kaikkea elokuvan sisältämää sanomaa ei välttämättä omaksu yhdellä katselukerralla, mutta Medvedkinin nokkelat ratkaisut pitävät huolen, että Onnen pariin palaa monesti uudelleen.

STŠASTJE, 1935 Neuvostoliitto

Tuotanto: Moskinokombinat Ohjaus: Aleksandr Medvedkin Käsikirjoitus: Aleksandr Medvedkin Kuvaus: Gleb Trojanski Lavastus: Aleksandr Utkin
Näyttelijät: Pjotr Zinovjev (Hmyr), Jelene Jegorova (Anna), V. Uspenski (Foka), L. Nenaševa (nunna), Mihail Gipsi (Taras Platonovitš)