OSTERIPRINSESSA
”Kaikki mulle heti nyt” ei ole pelkästään meidän aikamme henki, vaikka usein siltä tuntuukin – huolestuttavampaa on tietysti se, että ennen paheeksi katsottua ajatusmaailmaa pidetään tänä päivänä varsin hyväksyttävänä, mutta se on jo toinen juttu. Aikansa tarkkanäköisimpiin ja rohkeimpiin satiirin taitajiin lukeutunut Ernst Lubitsch osoitti rikkaiden käytöstavat jo vuonna 1919 valmistuneessa elokuvassaan Osteriprinsessa, joka lukeutuu ohjaajansa Saksassa tekemien elokuvien kärkipäähän.
Osteriprinsessan päähenkilö on amerikkalaispohatan tytär Ossi (Ossi Oswalda), joka on tottunut saamaan kaiken haluamansa. Kun aviomieheksi suunniteltu kumppani valitsee toisen morsianehdokkaan, alkaa Ossin muutenkin jo lyhyenlainen pinna kiristyä. Tytärtään lepytelläkseen isä (Victor Janson) lupaa hankkia tälle sulhaseksi aidon aatelisen, eikä aikaakaan, kun perheen kartanoon saapuu tyylikkäästi pukeutunut mies (Julius Falkenstein).
Yksi Lubitschin saksankauden elokuvien vahvuuksista on hänen erinomainen kykynsä saada tarina toimimaan heti ensimmäisestä kohtauksesta alkaen. Osteriprinsessa on tästä hyvä esimerkki: heti ensimmäisessä kuvassa näemme tympeän miljonäärin, jonka ympärillä oleva palvelijajoukko on valmis täyttämään hänen jokaisen toiveensa ja tarpeensa, onpa kyseessä sitten sikarin tarjoilu tai suun pyyhkiminen kahvikupposen jälkeen. Tämän jälkeen siirrytään hänen tyttärensä huoneeseen, jossa hylätyksi tullut Ossi rikkoo irtaimistoa parhaansa mukaan. Gagit seuraavat toinen toistaan ja tilanteet muuttuvat yhä hullummiksi, kun Ossi valmistautuu astelemaan avioliiton satamaan.
Ossi on elokuvan henkilöistä kaikkein kiinnostavin. Kaiken saaneena, todellisuudesta täysin vieraantuneena hän ei osaa ilmaista itseään kuin vaatimalla ja kiukuttelemalla: ”On kulunut jo puolitoista tuntia, eikä minulla ole vieläkään aviomiestä. Jos en ole saanut sellaista viiteen minuuttiin, pistän koko talon matalaksi.” Eikä oletettu aviomieskään saa paljon parempaa, sillä Ossi nai hänet ainoastaan aatelisarvon vuoksi. Lopulta, avioliittosotkujen ratkettua ja kaikkia saatua ansaitsemansa palkinto, myös Ossinkin silmiin syttyy aito rakkauden palo.
Lubitschin ivailu ei ulotu ainoastaan Ossiin, vaan hän sivaltaa säilällään kaikkialle. Miljonäärin tyttären häissä on moninkertaisesti enemmän palvelijoita kuin vieraita, hääseremoniaa viihdyttävä orkesteri on kapellimestareineen kaikkea muuta kuin tavallinen, palvelijoiden käytös alempiarvoiseksi katsomaansa aviomiestä kohtaan on vähintäänkin vähättelevää ja rikkaiden oman egon pönkittäminen naurettavaa. Elokuvan erikoisimmassa jaksossa Ossia odotteleva sulhasmies innostuu seurailemaan lattiaan maalattuja kuvioita niin innokkaasti, että ehtii unohtaa neitosen olemassaolon ja tanssahdella huonetta ympäriinsä ennen tämän saapumista.
Tuotanto: Projektions-AG Union
Ohjaus: Ernst Lubitsch
Käsikirjoitus: Hanns Kräly, Ernst Lubitsch
Kuvaus: Theodor Sparkuhl
Lavastus: Kurt Richter
Näyttelijät: Victor Janson (Hra Quaker, osterikuningas), Ossi Oswalda (Ossi, hänen tyttärensä), Harry Liedtke (prinssi Nucki), Julius Falkenstein (Julius, hänen ystävänsä), Max Kronert (avioliittojen järjestäjä)