PÄÄLLYSTAKKI
Päällysviitta / Viitta
Vaikka elokuvan teko on alusta alkaen ollut ryhmätyötä ja etenkin käsikirjoittajat ovat kunnostautuneet tiimityöskentelijöinä, ovat ohjaajat useimmiten työskennelleet yksin. Muutamia poikkeuksiakin on, näistä tunnetuimpina amerikkalaiset Joel ja Ethan Coen, joiden suosio tuntuu kasvavan kasvamistaan. Muita usean elokuvan tehneitä parivaljakoita ovat Englannissa työskennelleet Michael Powell ja Emeric Pressburger, King Kongin luojina muistetut Merian C. Cooper ja Ernest B. Schoedsack sekä komean uran Neuvostoliitossa luoneet Grigori Kozintsev ja Leonid Trauberg.
Kozintsev oli ainoastaan 16-vuotias ottaessaan ensimmäisiä askeleitaan elokuvan maailmassa, Trauberg häntä vain kolme vuotta vanhempi. He aloittivat uransa perustamalla FEKS:n, Vladimir Majakovskin ja Vsevolod Meyerholdin perinteitä vaalivan ”näyttelijätehtaan”. Kozintsev kertoi myöhemmin, kuinka nuoren ryhmän jäsenet pyrkivät nauttimaan ja iloitsemaan elämästä, vaikka ulkoisesti se olikin täynnä puutetta. Ryhmän periaatteet on nähtävissä myös elokuvassa Päällystakki, joka pohjautuu Nikolai Gogolin tunnettuihin novelleihin Nevan valtakatu (1835) ja Päällysviitta (1842).
Gogolin Päällysviitta kertoo mitättömästä ja vähäpätöisestä puhtaaksikirjoittajasta Akaki Akakijevitshistä, joka saa pitkän säästämisen jälkeen rahat uuden päällysviitan ostoon. Tämän myötä Akakijevitsh tuntuu heräävän henkiin ja unohtavan entisen surkeutensa. Iloa ei kestä kuitenkaan kauan, sillä hänen viittansa varastetaan. Pian tapahtuneen jälkeen Akakijevitsh sairastuu ja kuolee. Nevan valtakatu käsittelee puolestaan Pietarin pääkatua Nevski Prospektia, jolla on yhtä monta tarinaa kuin astelijaakin. Näitä kahta kertomusta yhdistelemällä on syntynyt ”nerokas visio yön, jäätävän pakkasen, lumen, varjojen ja tsaristisen byrokratian Pietarista.” (Peter von Bagh)
Päällystakki on valitettavan tuntematon ja harvoin esitetty teos. Se on taiteellisesti korkealuokkainen sekoitus neuvostoelokuvaa, saksalaista ekspressionismia ja ranskalaista avantgardea. Liikkumaton, vahvoilla kuvakulmilla ja –sommitelmilla kerrottu tarina on yhtä aikaa kiihkeä, dramaattinen ja farssimainen. Yksittäisissä kuvissa on valtavasti tehoa ja Akakijevitshin näkemät unet ja hourejaksot ovat kekseliäästi toteutettuja. Menneen aikakauden henki esitetään uskottavasti ja pääosaa esittävä Andrei Kostritshkin tekee komean roolisuorituksen vaatimattomana konttoristina.
Ensimmäistä kertaa elokuvan nähdessäni kiinnitin erityistä huomiota näyttelijöiden ilmaisuun, joka tuntui turhan teatraaliselta näin vakavassa tarinassa. Vaikka näyttelijöiden paikoin railakas ilmehdintä onkin tietoisesti haettua, tuntuu se toisellakin näkemällä vieraalta. Ongelma saattaa tosin väistyä useamman katselukerran myötä. Käsikirjoituksesta vastanneen Juri Tynjanovin tapa yhdistellä Gogolin tekstejä saattaa myös tuntua ensi katsomalta hämmentävältä, mutta kun tarinaan pääsee sisälle, huomaa Tynjanovin onnistuneen tehtävässään kiitettävästi.
Grigori Kozintsevin ja Leonid Traubergin ensimmäisenä merkittävänä mykkäelokuvana pidetty Päällystakki ei ole kaikkein helpoimmin lähestyttävä neuvostoklassikko. Se on kuitenkin sen verran mielenkiintoinen tuttavuus, että sen pariin palaa helposti uudelleen. Tämä elokuva kannattaa sijoittaa tutustumisen arvoisten neuvostoelokuvien kärkiryhmään.
”…Päällysviitta ja Nevan valtakatu eivät ole ensisijaisesti novelleja, vaan suuria murhenäytelmiä – niissä ei ole kyse vain köyhän miesrukan yksityisestä tilanteesta, vaan suuresta historiallisesta prosessista.” Grigori Kozintsev
Tuotanto: Leningradkino
Ohjaus: Grigori Kozintsev, Leonid Trauberg
Käsikirjoitus: Juri Tynjanov (Nikolai Gogolin novelleista)
Kuvaus: Andrei Moskvin, Jevgeni Mihailov
Lavastus: Jevgeni Jenei
Näyttelijät: Andrei Kostritshkin (Akaki Akakijevitsh Bashmatshki), Antonina Jeremejeva (taivaallinen olento, tyttö), Sergei Gerasimov (väärinpeluri – kiristäjä), Aleksei Kapler (vähäpätöinen henkilö), Emil Gal (räätäli), Janina Zheimo (räätälin apulainen), V. Plotnikov (poliisi), Pjotr Sobolevski (virkailija)