KARHUNMETSÄSTYS PÄRNUMAALLA


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Jos ovat arvostelemani puolalaiselokuvat tuntemattomia ja vaikeasti saatavissa olevia kuriositeetteja, yhtään helpompaa ei ole tutustua virolaisen Johannes Pääsuken tuotantoon: Pääsuken nelisenkymmentä ohjaustyötä käsittäneestä filmografiasta on säilynyt ainoastaan neljännes, ja nekin ovat nimikkeitä, joita ei juuri mainosteta missään. Voin huoletta myöntää, että vielä vuosi sitten olin itsekin täydellisen ummikko niin Pääsukesta kuin hänen tuotannostakin, mutta kiitos kontaktieni, olen saanut mahdollisuuden tutustua tämän virolaisen elokuvapioneerin uraan ja teoksiin.

Tartossa syntynyt Pääsuke aloitti uransa valokuvaajana, mutta valitsi jo 20-vuotiaana elokuvan pääelinkeinonsa rinnalle. Lentonäytöksen kuvaamisesta innostunut nuorimies harjoitteli elokuvan tekniikan hallintaa kotistudiossaan, minkä lisäksi hän oli säännöllisesti yhteydessä ranskalaisiin uutisfilmituottajiin. Ensimmäinen maailmansota koitui kuitenkin Pääsuken kohtaloksi, hän kuoli 25-vuotiaana junaonnettomuudessa Valko-Venäjällä.

Johannes Pääsuken kuuluisin teos lienee Karhunmetsästys Pärnumaalla, poliittinen satiiri Pärnun pormestarista Otto Brackmannista ja hänen kiistakumppanistaan, sanomalehtitoimittaja Jaan Karusta, jota edustaa tarinassa valtavan iso mesikämmen. Pääsuke kertoo tarinansa siten, että pormestarin kannattajakunnan saadessa kuulla lähimetsissä asustelevasta, valtavan isosta pedosta, he lähtevät sankoin joukoin kaatamaan sitä. Karhu ei suostu kuitenkaan kellistymään tuosta vain, vaan päättää ajaa metsämiehet pakosalle.

Karujaht Pärnumaal                  Karujaht Pärnumaal

Yksikelainen, hieman yli kymmenminuuttinen Karhunmetsästys oli aikoinaan todellinen yleisönsuosikki, mutta meidän päiviimme tultaessa sen terävin kärki on luonnollisestikin tylsynyt ja poliittinen satiiri menettänyt voimansa. Kenties meidän olisikin helpompaa liittää tarina oman aikamme kaupunkilaistumiseen sekä huomata, kuinka pahasti ihminen oli hukannut siteensä luontoon jo tuolloin. Hölmöläismäisesti ristiin rastiin metsässä säntäilevät, luonnollisesti parhaimpiinsa pukeutuneet porvarit ovat pyssyineen ja miekkoineen olevinaan suuriakin metsämiehiä, mutta tosiasiassa he ovat juuri niitä, joiden kannattaisi tällaisissa tilanteissa pysytellä kotosalla huolella lukittujen ovien takana ja jättää petojen kaataminen asiantuntijoiden tehtäväksi.

Elokuvan loppu on erityisen onnistunut. Saarrettuaan karhun talvipesäänsä, puolikaareen asettunut parikymmenpäinen metsästäjäjoukko valmistautuu kaatamaan pedon. Ensimmäinen yhteislaukaus ei tuota tulosta, kuten ei toinenkaan. Tässä vaiheessa metsästäjien saamattomuudesta vielä enemmän suivaantunut mesikämmen hyökkää heidän kimppuunsa ja ajaa kaikki pakosalle. Luonto nujertaa ihmisen taas kerran, eikä pahoin runnellun karhunkaatoryhmän auta kuin palata takaisin kotiin, jossa odottaa vielä viimeinen nöyryytys.

Jo tällaisenaan Karhunmetsästys Pärnumaalla riittäisi tuomaan mieleen yhteiskunnan tukirakenteita jatkuvasti pilkkaavan Mack Sennettin farssit, mutta kuin lujittaakseen tuota sidettä, tekijät ovat liittäneet mukaan lyhyen kohtauksen paikalliselta poliisiasemalta. Sennettin elokuvien tavoin poliisivoimat ovat kaikkea muuta kuin kansalaisten tuki ja turva: he ovat työpaikallaan nukkuvia vetelyksiä, joista ei ole sapelinkalisteluista huolimatta tosipaikan tullen sen enempään kuin pukumiehistäkään.

Paristakymmenestä kohtauksesta koostuva, Tarton alueella kuvattu Karhunmetsästys Pärnumaalla on miellyttävä tuttavuus nimenomaan vertauskuvallisuutensa ansiosta. Staattiset, teatterimaisesti toteutetut sisäkohtaukset ovat olleet jo tuolloin vanhentuneita, mutta onneksi Pääsuke kuljettaa tarinan varsin nopeasti ulkosalle, jossa tyylikin muuttuu sulavammaksi. Kömpelösti toteutettu karhu nostaa elokuvan sympatiapisteitä entisestään.

KARUJAHT PÄRNUMAAL, 1914 Viro

Tuotanto: Estonia-Film Ohjaus: Johannes Pääsuke



© 23.11.2013 Kari Glödstaf