PAPINLESKI
Carl Th. Dreyerin kolmas elokuva sijoittuu 1600-luvun norjalaisen maalaiskylän pappilaan. Nuori pappiskokelas Söfren (Einar Röd) saapuu paikkakunnalle hakeakseen kylän papin virkaa, jotta hän voisi viimeinkin naida mielitiettynsä Marin (Greta Almroth). Tämän isä kun ei hyväksy nuorten liittoa ennen kuin Söfren on saanut itselleen viran. Söfren valitaan kylän uudeksi papiksi, mutta nuorten suunnitelmiin tulee äkillinen muutos. Edesmenneen papin leski (Hildur Carlberg) vaatii saada käyttää vanhan perinteen suomaa oikeutta, jonka mukaan uuden papin on mentävä hänen kanssaan naimisiin. Tyrmistynyt ja epätoivoinen Söfren suostuu vaatimukseen, mutta suunnittelee jo samalla, kuinka pääsisi vanhuksesta eroon.
Papinleski on poikkeus Dreyerin vakuuttavassa filmografiassa, sillä se on huomattavasti humoristisempi kuin ohjaajan muut elokuvat. Tästä huolimatta Dreyer osoittaa hallinneensa myös tämän osa-alueen ja elokuvaa onkin todella miellyttävä seurata. Tarinan komiikka syntyy Söfrenin epätoivoisista yrityksistä tavata tyttöään, mutta kerta toisensa jälkeen hän päätyy rouvan hoteisiin. Hurjimmaksi meno yltyy kohtauksessa, jossa Söfren paholaiseksi pukeutuneena ilmestyy vanhukselle keskellä yötä. Kuten arvata saattaa, tilanne päätyy epäonnistumiseen.
Elokuva ei ole kuitenkaan pelkkää komediaa, vaan sillä on myös tärkeää sanottavaa: onnea ei pidä rakentaa toisen kurjuuden tai epäonnen varaan (Peter von Bagh). Itsekäs ja vanhusta kohtaan ilkeä Söfren pyrkii tekemään tämän elämästä mahdollisimman epämukavan ainoastaan omien tarkoitusperiensä vuoksi, kunnes hän Marille sattuneen tapaturman seurauksena oppii näkemään myös asioiden toisen puolen. Itsekkyys saa väistyä Söfrenin viimein ymmärtäessä, kuinka väärässä hän typeryyksissään on vanhuksen suhteen ollut.
Tyylikkäästi ja hillitysti toteutettu Papinleski on Dreyerin tuotannossa suotta liian vähälle huomiolle jäänyt teos, joka olisi varmasti saanut ansaitsemaansa arvostusta jonkun vähempilahjaisen ohjaajan filmografiassa. Vanhassa norjalaisessa museokylässä kuvattu elokuva saavuttaa skandinaaveille tyypilliseen tapaan erinomaisesti esittämänsä aikakauden, seikkaa tukee elokuvan lumoava kuvaus. Paikalliset näyttelijät onnistuvat rooleissaan vakuuttavasti ja Dreyer taidokkaana ohjaajana pitää huolen, ettei elokuvan taso pääse laskemaan missään vaiheessa. Elokuvan lopetus on yhtä aikaa kaihoisa sekä surullinen, mutta myös lämmin ja harras.
Tuotanto: Svensk Filmindustri
Ohjaus: Carl Th. Dreyer
Käsikirjoitus: Carl Th. Dreyer (Kristofer Jansonin novellista)
Kuvaus: George Schnéevoigt
Näyttelijät: Einar Röd (Söfren), Greta Almroth (Mari), Hildur Carlberg (Margarete Pedersdotter, papinleski), Olav Aukrust, Kurt Welin (pappiskokelaat), William Ivarson (tuomiorovasti), Lorentz Thyholt (suntio)