Korol Pariža

PARIISIN KUNINGAS


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Nuori mies huijaa korttipelissä ja jää kiinni. Tapahtumia sivusta seurannut henkilö tarjoaa hänelle auttavaa kättä ja lainaa miehelle 10 000 frangia yhteistyötä varten. Näiden rahojen kanssa miehet siirtyvät toisaalle, uuteen pelipöytään, josta alkaa heidän voittokulkunsa. Valeidentiteettien ja pelitaitojensa avulla he kohoavat Pariisin seurapiirihierarkian huipulle ja nuorta miestä, Predamontin markiisia, puhutellaan Pariisin kuninkaana. Vaikka menestys korttipelissä on taattu, hän tavoittelee vieläkin suurempaa omaisuutta: Predamontin markiisin näkökentässä on nimittäin yksinäinen Dürsteinin herttuatar, jonka sydämen hän on päättänyt valloittaa.

Köyhät uskovat sielun puhtauteen, rakkauteen ja työhön, vetelehtivä yläluokka puolestaan rahaan ja huvitteluun. Heidän maailmassaan naiset ovat orjia ja miehet vihollisia. Moraalia ei ole, vaan kaikki on kaupan: tärkeintä on se, kenellä on eniten rahaa ja sen myötä myös valtaa. Tsaarinajan merkittävimmän ja kehutuimman ohjaajan, kesken kuvausten kuolleen Jevgeni Bauerin Pariisin kuningas on taattua Baueria alusta loppuun. Elokuvan ohjasi loppuun näyttelijäohjaaja Olga Rahmanova.

Korol Pariža                  Korol Pariža

Tapahtumapaikkana on Pariisi, mutta yhtä hyvin se voisi olla mikä tahansa, onhan kyseessä yleismaailmallinen kuvaus rahasta, ahneudesta ja häikäilemättömyydestä. Lavastus on huoliteltua, joskin aiempaa niukempaa, kun taas silmiinpistävää on välitekstien runsaus. Venäjän historiaan erikoistuneen ja maan elokuvista varsin laajasti kirjoittaneen Denise J. Youngbloodin mukaan säilyneessä kopiossa ei ollut alun perin välitekstejä, joten sen seuraaminen oli kuin ”katsoisi unikuvaa”. Vuoden 2008 restaurointiin tekstit luotiin uudelleen, eikä mielestäni lainkaan onnistuneesti. Vuoropuhelua on paljon, jopa siinä määrin, että kerronnan rytmi ja intensiivisyys kärsivät huomattavasti – siksi olisikin mukavaa nähdä Pariisin kuningas myös ilman tekstitystä.

En tiedä kuinka paljon Pariisin kuningasta levitettiin maailmalle, mutta ei tarvitse olla kovinkaan tarkkasilmäinen huomatakseen lukuisia yhtäläisyyksiä Erich von Stroheimin viisi vuotta myöhemmin ohjaamaan elokuvaan Järjettömiä naisia (1922). Stroheimin esittämä valekreivi von Karamzin on monokkelia myöten yksi yhteen markiisi Predamontin kanssa, molempien elokuvien tapahtumat sijoittuvat yläluokan hallitsemaan kasinomaailmaan ja molemmat pelehtivät kaikkialla ja pettävät kaikkia heihin vähänkään luottavia henkilöitä. Vjatšeslav Svoboda tekee komean roolin häikäilemättömänä markiisina ja korttihuijarina.

Pariisin kuningas on venäläismestarin kelvollinen testamenttielokuva, mutta uskon, että se olisi vieläkin hienompi, mikäli välitekstien suhteen oltaisiin oltu huolellisempia. Ovatpa ne alkuperäiset tai uutta restaurointia varten luodut, onnistuneet ne eivät kuitenkaan ole. Muilta osin Pariisin kuninkaassa ei ole suurempaa moittimista ja mikäli Bauerin aikaisemmat yläluokan rappiota kuvaavat teokset ovat miellyttäneet, miellyttänee tämäkin.

KOROL PARIŽA, 1917 Venäjä

Tuotanto: Hanžonkov Ohjaus: Jevgeni Bauer, Olga Rahmanova Käsikirjoitus: ei tietoa (Georges Ohnetin romaanista) Kuvaus: Boris Zavelev Lavastus: Lev Kulešov
Näyttelijät: Vjatšeslav Svoboda (Roger Bremond/Predamontin markiisi, ”Pariisin kuningas”), Nikolai Radin (Rascol Venkov/Saint-Venkovin kreivi), Emma Bauer (Dürsteinin herttuatar), Mihail Stalski (Jean Hiénard), Lydia Koreneva (Lucienne Marechal), Marija Boldireva (Juliette), Vera Karalli



© 13.2.2015 Kari Glödstaf