TAO HUA QI XUE JI
Kiinalainen elokuva alkoi 1930-luvulle tultaessa keskittyä tarinoiden osalta yhä enenevässä määrin kotimaan asioihin ja tapahtumiin. Varsin usein tämä tarkoitti yhteiskunnallisiin epäkohtiin puuttuvia tarinoita, joissa naiset kärsivät eniten ja yksilön menestymismahdollisuudet olivat yhtä lailla yhteisön käsissä kuin hänen omassa hallinnassaan – tästä hyvänä esimerkkinä Yonggang Wun mestariteos Shen nu (1934), jossa langennut nainen yrittää turhaan saada naapuruston hyväksyntää. Tasa-arvo ja luokaton yhteiskunta olivat vielä utopioita, jos ovat sen todellisempia tänäänkään.
Kiinan suurin elokuvayhtiö, pari vuotta aikaisemmin perustettu Lianhua Film Company filmasi usein tällaisia tarinoita, eikä Wancang Bun käsikirjoittama ja ohjaama Tao hua qi xue ji (engl. The Peach Girl, suom. ”Kalastajatyttö”) ole poikkeus. Tuttuakin tutumpi tarina kertoo nuoresta maalaistytöstä Limistä (Ruan Lingyu) ja maanomistajan pojasta (Jin Yan), jotka rakastavat toisiaan, mutta joiden yhteisen taipaleen esteenä on pojan äiti (Zhou Lili) – maalaistalon tytärtä ei heidän sukuunsa naida.
Heti ensi alkuun on todettava, että elokuvan epävirallisena suomennoksena käytetty ”Kalastajatyttö” on erheellinen, sillä merta ei nähdä elokuvassa edes vilaukselta. Päinvastoin, tarina kulkee Kiinan maaseudulla ja suurkaupungissa, johon nuori Lim poikaystävänsä kanssa päätyy. Henkilökohtaisesti olisin toivonut, että kaupunkiasetelmasta, sen elämäntyylistä ja asukkaiden suhtautumisesta maalaisiin olisi otettu enemmän irti. Toisaalta Bu pitää katseensa tiukasti elokuvan päähenkilöissä, eikä anna tarinan rönsyillä puoleen eikä toiseen.
Vaikka vastaavanlaisia kertomuksia on nähty lukemattomia, onnistuu Bu puhaltamaan siihen nuoruuden viattomuutta ja rakkauden taikaa tavalla, joka tuntuu luontevalta ja palvelee elokuvan tarkoitusta. Ei korostettua ja epäuskottavaa romantiikkaa, ei turhaa siirappisuutta ja ylitsepursuavaa tunteilua, vaan kahden nuoren tuhoon tuomittu rakkaustarina, jossa on griffithmäistä dramatiikkaa ja Stroheimille ominaista elämän kuvausta. Elokuva tuo kieltämättä mieleen myös japanilaisen ohjaajamestari Kenji Mizoguchin tulevat naiselokuvat, lienevätkö kiinalaisten virkaveljien teokset vaikuttaneet Mizoguchiin?
”Kalastajatyttö” on komeasti toteutettu elokuva. Kuvauksesta huolehtinut Shaofen Huang maalailee kauniita kuvia kiinalaisesta maaseudusta, eivätkä hänen otoksensa persikkapuiden keskeltä juurikaan poikkea Stroheimin Häämarssin (1928) romanttisista Prater-näkymistä. F. L. Laon suunnittelema lavastus on niin ikään mallikasta, olivatpa kyseessä sitten näkymät maaseudulta tai suurkaupungista. Välitekstejä on koristeltu maalauksilla, jotka sopivat elokuvan tyyliin onnistuneesti.
Ruan Lingyu muuntautuu varmaotteisesti ensin naiivista maalaistytöstä romanttisia kuvitelmia elätteleväksi nuoreksi neidoksi ja sen jälkeen katkeraksi, maailman hylkimäksi, mutta ylpeäksi köyhäksi naiseksi. Hänen rakastajaansa esittävän Jin Yanin hahmosta ei ole tehty yhtä värikästä ja eloisaa, joten mies jää väkisinkin hieman taustalle. Zhou Lilin suoritus Parkinsonin tautia sairastavana äitinä on sen sijaan onnistunut, Wang Guilin Limin suoraselkäisenä isänä on myös mainio.
Tuotanto: Lianhua Film Company
Ohjaus: Wancang Bu
Käsikirjoitus: Wancang Bu
Kuvaus: Shaofen Huang
Lavastus: F. L. Lao
Näyttelijät: Ruan Lingyu (Miss Lim), Jin Yan (King Teh-en), Zhou Lili (rva King), Wang Guilin (Loo Chi), Lee-Lee Chow (Limin äiti), Han Langen (Slim)