SOROK PERVYI
”Ei epäilystäkään, etteikö kyseessä oli yksi elokuvatuotantomme mestariteoksista.” (Anatoli Lunatšarski, kansankomissaari).
On aina harmillista, jos pitkän ja laadukkaan uran tehnyt ohjaaja jää suuren yleisön mieleen vain yhdestä elokuvasta. Näin tuntuu käyneen jo tsaarinajan Venäjällä aloittaneelle Jakov Protazanoville, joka on olevan monelle yhtä kuin vuonna 1924 tekemänsä tieteiselokuva Aelita. Oikeasti hänen uransa käsittää useita hienoja teoksia, kuten vaikkapa Pordenonen Le Giornate del Cinema Muto -festivaalilla esitetty Sorok pervyi. Elokuvaa ei levitetty aikoinaan Suomessa, mutta on sittemmin esitetty meillä nimillä Tyttö ja vanki sekä Neljäskymmenesensimmäinen.
Elokuva kertoo Turkmenistanin aavikolla taistelevasta puna-armeijan osastosta, jonka onnistuu paeta vihollisen motista. Matka aavikolta vapauteen on kuitenkin pitkä ja vaatii monen sotilaan hengen. Matkan aikana he ottavat vangikseen vihollisen luutnantin, jota vahtimaan asettuu ryhmän paras tarkka-ampuja, Mariutka. Aral-järvellä riehuvan myrskyn seurauksena kaksikko pelastautuu saarelle, jossa heidän välinsä alkavat lämmetä. Ennen pitkää he rakastuvat, mutta riittääkö rakkaus vielä pelastumisen jälkeenkin vai selättääkö vakaumus mahdollisen yhteisen tulevaisuuden?
Elokuvahistorioitsija Peter Bagrovin mukaan ”Protazanovin elokuvassa on kaiken muun ohessa kyse myös rakkaudesta, mutta siinä ei ole romanssia tai romantiikkaa.” Kenties juuri siksi se toimiikin niin hyvin. Se on tarina kahdesta ihmisestä, miehestä ja naisesta, ja heidän vaikeasta tilanteestaan, jossa ihmisyys voittaa kaiken muun. Yksinäinen kaipaa läheisyyttä, paleleva lämpöä, kosketettava kosketusta. Tyylikäs lähestymiskulma sulkee pois kaikki rakkaustarinoiden kliseet ja jättää ihasteltavaksemme aidon ihmissuhteen. Pahaenteinen loppuhuipentuma tuo mieleen Friedrich Ermlerin upean Imperiumin sirpaleet (1929).
Sorok pervyistä on olemassa useita eri mittaisia esityskopioita. Harrastajien keskuudessa aikoinaan liikkunut versio poikkesi hieman Suomessa olevasta kopiosta, joista kumpikaan ei ollut aivan ehjä, mutta kohtauksiltaan toisistaan poikkeava. Pordenonen esitysversio pohjautui Tšekin elokuva-arkiston hallussa olevaan, Bagrovin mukaan väliteksteiltään pehmennettyyn versioon, jonka kuvamateriaali oli ehyempi ja laatu parempi kuin muiden.
”Kolmekymmentä vuotta myöhemmin ukrainalainen Grigori Tshuhrai ohjasi Tytöstä ja vangista värillisen uusintafilmatisoinnin, joka oli kansainvälinen menestys ja suojasään ensituulahduksia elokuvassa. Siinä missä Tshuhrain hieman ulkokohtainen elokuva on jäänyt oman aikansa tapaukseksi, Protazanovin alkuperäinen filmatisointi on pitkälti säilyttänyt eeppisen tenhonsa. Tämä ei ole vähiten näyttelijöiden ansiota. Marjutkana nähdään yhdessä ensimmäisistä rooleistaan Ada Voitsik, pitkän uran tehnyt näyttelijätär, jonka suomalaiset saattavat muistaa Lemminkäisen äitinä yhteistyöelokuvassa Sampo (1959).” (Lauri Piispa, 2015).
Tuotanto: Mežrabpom-Rus
Ohjaus: Jakov Protazanov
Käsikirjoitus: Boris Lavrenjov, Boris Leonidov (ensin mainitun novellista)
Kuvaus: Pjotr Jermolov
Lavastus: Sergei Kozlovski
Näyttelijät: Ada Voitsik (Mariutka), Ivan Koval-Samborski (luutnantti Govaruha-Otrok), Ivan Strauh (Evsjukov, komissaari), Aleksandr Denisov (Gucha), Konstantin Nazarenko (partisaani)
Kesto: 83 min.
Ensi-ilta: 4.3.1927 / ---