Gardiens de phare

GARDIENS DE PHARE


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Meillä Suomessa on aina ollut siitä hyvä tilanne, että vaikka merkittävät elokuvahistorioitsijat ovat määrällisesti olleet vähissä, he ovat olleet kirjoittajina hyviä ja innostavia. Heidän tekstinsä ovat ruokkineet mielikuvitusta ja parhaimmillaan saatelleet lukijat elämänmittaisille tutkimusmatkoille, joiden varrelta on avautunut kymmeniä suljettuja ovia. Niiden takaa paljastuneiden aarteiden määrää on mahdoton arvioida.

Valitettavasti monet eivät tätä näe tai ymmärrä, meillä kun on outo tapa vähätellä omia tekemisiämme ja usein kuvittelemmekin, että toisaalla tehdyt asiat ovat automaattisesti parempia ja ammattimaisempia. Tämä koskee myös elokuvakirjoittelua. Tästä ei ole kovinkaan montaa vuotta, kun yksi jos toinenkin innostui vertailemaan 1001 elokuvaa, jotka jokaisen tulisi nähdä edes kerran eläessään -teoksen elokuvalistoja toisen asialle omistautuneen henkilön kanssa. Vaikka en moitikaan tällaista ajanvietettä, ihmettelen kyseisen teoksen saavuttamaa suursuosiota, etenkin kuin meillä Suomessa on vastaavanlainen tehty jo aikapäiviä sitten. Antti Alasen kirjoittama MMM Elokuvaopas ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1995 ja päivitettynä laitoksena kymmenen vuotta myöhemmin. Vaikka kolmatta painosta ei ole tullutkaan, on Alasen teos edelleen relevantti ja sisällöltään antoisampi kuin huomattavasti kuuluisampi tekstikokoelma.

Alasen teos on jo vuosien ajan toiminut itselleni tärkeänä oppaana, josta olen pyrkinyt katsomaan ainakin kaikki mykkäelokuvat. Yksi pisimpään himoitsemiani nimikkeitä oli ranskalaisen Jean Grémillonin vuonna 1929 ohjaama Gardiens de phare (”Majakanvartijat”), syrjäiselle majakalle sijoittuva lähes kauhuelokuvamaisia piirteitä saava draama. Sen päähenkilöinä ovat kuukaudeksi majakalle työskentelemään tulleet isä ja poika (Paul Fromet, Geymond Vital), joista jälkimmäistä on purrut vesikauhuinen koira. Sairaus etenee nopeasti ja piinaava tilanne päättyy lopulta traagisesti. Gardiens de phare oli tämän syksyisen Pordenonen ehdoton huipennus.

Gardiens de phare                  Gardiens de phare

Meri on keskeinen tekijä monissa tärkeissä mykkäelokuvissa aina Victor Sjöströmin Terje Vigenistä (1917) lähtien. Monet ranskalaisohjaajat ovat rakastaneet Bretagnen rannikkoa, jossa he ovat luoneet unohtumattomia teoksia. Viime vuonna Pordenonessa esitetty Marcel L’Herbierin L’Homme du large (1920) mykisti karuudellaan, kun taas Jean Epsteinin Finis terrae (1929) tarraa katsojasta kiinni yksinkertaisuudellaan ja realismillaan. Vaikka molemmat ovat komeita elokuvia, ei niistä kumpikaan vedä vertoja Grémillonin mestariteokselle, joka nousi kertakatsomalla suosikkieni joukkoon.

Jacques Feyderin käsikirjoittama Gardiens de phare on alusta alkaen täynnä outoa, katsojan levottomaksi tekevää tunnelmaa. Miesten saapuminen majakalle, alhaaltapäin kuvattu nousu rakennukseen, pojan mietteliäs katse poispäin lipuvan veneen perään – kaikki merkit viittaavat pahan tuloon. Leikkaukset kotikylään ja pojan siellä odottavaan morsiameen vain korostavat tilanteen jännitettä, sillä niin katsoja kuin päähenkilötkin tietävät, ettei myrskyävä meri anna mahdollisuutta avunpyyntöön. Jokainen kuva ja jokainen kohtaus on merkityksellinen painajaismaisessa tapahtumasarjassa, joka ulottaa lonkeronsa yhtä lailla Stanley Kubrickin Hohtoon (1980) kuin David Lynchin vinksahtaneisiin unihoureisiinkin.

Gardiens de phare toimii nimenomaan mykkäelokuvana. Ääni saattaisi hyvinkin rikkoa sen intensiteetin ja unenomaisen tunnelman, ellei ääniraitaa olisi toteutettu kuvamateriaalin omaperäisyyttä riittävästi kunnioittaen kuten vaikkapa Carl Th. Dreyerin Vampyrissä (1932). Tätä emme kuitenkaan saa koskaan tietää, kuten emme myöskään sitä, millaista musiikkia Grémillon elokuvaansa suunnitteli: hän nimittäin kuoli vuonna 1959 ennen kuin sai työnsä tehtyä. Myös elokuvalle oli käydä huonosti, sen kateissa oleva kopio löydettiin Tanskasta vasta vuonna 1954.

”Koskaan ei ole dokumentaarisesta lähestymistavasta edetty hienommin abstraktin elokuvan suuntaan toiminnan ja draaman jännittävyyden kärsimättä.” Antti Alanen

GARDIENS DE PHARE, 1929 Ranska

Tuotanto: Société des Films du Grand Guignol Ohjaus: Jean Grémillon Käsikirjoitus: Jacques Feyder (Paul Autierin ja Paul Cloqueminin näytelmän pohjalta) Kuvaus: Jean Jouannetaud, Georges Périnal Lavastus: André Barsacq Leikkaus: Jean Grémillon
Näyttelijät: Geymond Vital (Yvon Bréhan), Paul Fromet (hänen isänsä), Génica Athanasiou (Marie), Gabrielle Fontan (hänen äitinsä)



© 28.10.2019 Kari Glödstaf