Elokuvaa on käytetty propagandan välineenä oikeastaan koko sen olemassaolon ajan, toisinaan varsin tökeröilläkin tavoilla. Meille tutuimpia ovat neuvostoliittolaiset ja amerikkalaiset elokuvat, joissa korostetaan maiden ja sen kansalaisten urheutta, toimintaa ja ideologiaa milloin milläkin tavoin. Mutta osataan sitä muuallakin ja riippumatta siitä kuinka oikeutettua tai mautonta tällainen toiminta sitten onkaan, sitä tehdään edelleen.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen itsenäistyneen Puolan elokuvahistoria tuntuu ainakin alkuaikojen osalta olevan täynnä tällaisia propagandateoksia, joilla on paitsi pönkitetty omaa kansallishenkeä, myös rekonstruoitu valkokankaalle tarinoita suurista sotilaista ja maan historiaan liittyvistä tärkeistä tapahtumista. Kotimaan synnyn kuvaaminen on ollut sydämen asia, jota yksi jos toinenkin elokuvantekijä on halunnut esittää. Niin myös teatterimaailmassa pääasiassa toiminut Antoni Bednarczyk, jonka Dla ciebie, Polsko (engl. For You, Poland) on propagandaelokuva pahimmasta päästä. Luulenpa, että näin rauhan aikana olisi mahdotonta saada tällaista elokuvaa minkään (sivistys)valtion ohjelmistoon, sen verran räikeää Bednarczykin elokuvan materiaali paikka paikoin on.
Bednarczykin elokuvan tarinaa seurataan kahden puolalaisen, rintamalle lähtevän Franekin (Henryk Rydzewski) ja hänen vaimonsa Hankan (todella raskaasti maskeerattu Jadwiga Doliwa) silmin. Itse tapahtumat sijoittuvat kevääseen 1919, jolloin vastasyntyneen Puolan valtion kiistakumppanina toimi omaa sisällissotaansa käynyt Venäjä bolshevikkiarmeijoineen. Kun saksalaiset vetäytyivät ensimmäisen maailmansodan päätteeksi nyttemmin Liettualle kuuluvasta Vilnasta, tuli puolalaisille kiire ottaa kaupunki haltuunsa. Tämä ei sopinut bolshevikeille, joten taistelu Vilnan herruudesta saattoi alkaa.
Jos on suomalaisen elokuvan autonomian aika elokuvien säilyvyyden vuoksi surullista luettavaa, kovin paljon paremmin eivät asiat ole Puolassakaan. Maan itsenäisyyden ensimmäiseltä vuosikymmeneltä kun ei ole säilynyt kuin kymmenisen prosenttia elokuvatuotannosta ja sekin pirstaloituneena eri teosten välille. Myös Dla ciebie, Polsko kuuluu kärsineiden elokuvien joukkoon. Toivottavasti jonain päivänä saisimme nähdä nuokin jaksot, sillä olisi mukava tietää, sisältääkö kadonnut filmiaines tarinan kerrontaa tukevaa materiaalia vaiko lisää propagandaa, jota elokuvan ensimmäinen puolisko on nyt tulvillaan. En väitä, etteikö sodissa ja missä tahansa aseellisissa konflikteissa tehtäisi kaikenlaisia törkeyksiä, mutta Bednarczykin suosima esitystapa on turhan mustavalkoinen ja alleviivaava. Toisaalta pitäisi kuitenkin muistaa, että tämäkin elokuva on aikoinaan valmistunutkin pelkäksi propagandatuotteeksi, jollaisia nuoren Puolan kaltainen valtio on tarvinnut oman itsetuntonsa ja kansallishenkensä kohottamiseksi. Mikäli tarvetta tällaiselle elokuvalle ei olisi ollut, tuskin tätäkään olisi tehty.
Dla ciebie, Polsko esittäytyy puoleenväliin asti elokuvana, jonka voi yhden katselukerran jälkeen unohtaa. Kun lopulta päästään rintamalle, elokuva herää henkiin ja millaisella tavalla: harmillisen lyhyeksi jäänyt taistelujakso on tähän mennessä näkemistäni ensimmäisen maailmansodan sotajaksoista lähestulkoon parhaita, täydellisen uskottava ja kansainvälistä tasoa oleva näkemys autioituneen ja pommitetun maan, luotien, pistimien ja juoksuhautojen keskellä käydystä eloonjäämiskamppailusta. Sota on tässä jaksossa sotaa, ei mitään sievistelyä, ja sen täytyy näyttää ja tuntua pahalta, kuten oikeassa elämässäkin. On tietysti kaukaa haettua ja erittäin epätodennäköistä, että amerikkalaiset elokuvantekijät olisivat nähneet tämän teoksen, mutta rintamakuvissa on kieltämättä hyvin paljon samaa kuin vaikkapa King Vidorin Suuren paraatin (1925) tai William Wellmanin Oscar-voittajan Siivet (1927) vastaavissa jaksoissa.
Dla ciebie, Polsko tuntuu ensi alkuun pelkältä propagandapalalta, mutta lopputulos onkin kaikesta huolimatta ihan kelvollinen – ainakin mikäli pystyy katsomaan sen esittämää maailmankuvaa läpi sormien ja turhia miettimättä. Ja onhan tällä historiallistakin arvoa, näytetäänhän loppuun liitetyssä autenttisessa kuvamateriaalissa komendantti Jozef Pilsudskin saapuminen Varsovaan. Pilsudskista tuli sittemmin Puolan päämies, joten mistään turhasta uutisjaksosta ei tässä ole kyse.
”Niin jokaiselle puolalaiselle rakas Vilna liitettiin isänmaahan ja kaikkien ilo oli sanoinkuvaamaton. Sankarilliset sotilaat ja heidän johtajansa vastaanottivat sydämelliset kunnianosoitukset…”
Tuotanto: Centralny Urzad Filmowy (CUF), Polfilma
Ohjaus: Antoni Bednarczyk
Käsikirjoitus: Marian Jozefowicz
Kuvaus: Stanislaw Sebel
Näyttelijät: Henryk Rydzewski (Franek), Jadwiga Doliwa (Hanka), Antoni Rozanski (maanomistaja Marcin Oksza), Stanislaw Jasienski (maamies Wojciech Siekiera), Jan Karpowicz (Tomasz, Okszan palvelija), Ryszard Sobiszewski (Sasha, bolshevikki), Jan Czapski (kersantti Dzieciola), St. Sybicz (Antek), Karol Karlinski (puolalainen komentaja)