TAITEILIJAKOHTALOITA
Aloin käydä Forssan Mykkäelokuvafestivaaleilla vuonna 2002, eli ensimmäiset kaksi vuotta pääsivät livahtamaan ohi kuin varkain. Näillä festivaaleilla esitettyjä elokuvia olen sittemmin pyrkinyt saamaan katsottaviksi ja vuosien saatossa tämä näkemättömien elokuvien lista onkin lyhentynyt yhteen. Nyt on viimeisen Forssassa missaamani elokuvan vuoro, se on Vilhelm Bergsøen romaaniin perustuva Taiteilijakohtaloita. Elokuva on katsottavissa Tanskan elokuva-arkiston sivuilta ja vieläpä englantilaisilla väliteksteillä varustettuna.
Elokuvalla on toinenkin katsomisen arvoinen syy, nimittäin Lillan Järnefelt. Hänet muistetaan meillä Suomessa parhaiten Erkki Karun elokuvasta Nuori luotsi (1928), joka oli taasen ensimmäinen koskaan näkemäni kotimainen mykkäelokuva ja siten itselleni hyvin merkityksellinen. Vaikka olenkin jo pitkään tiennyt, että Taiteilijakohtaloita on ilmaiseksi katsottavissa, se on jotenkin vain jäänyt odottamaan vuoroaan. Kenties olisi saanut odottaa kauankin, ellei KAVIn erikoistutkija Antti Alanen olisi linkannut nuoren Järnefeltin mukanaoloa käsittelevää blogitekstiä.
Taitelijakohtaloita alkaa vuodesta 1830 (tanskalaisen käännöksen mukaan 1820), jolloin Roomassa opiskeleva kuvanveistäjä Olaf Malm saa hyväntekijältään tilauksen marmoripatsaasta, jota koristaisivat hänen tyttärensä Harrietin kasvot. Olaf pyytää tytärtä mallikseen ja käy työhön. Kuukauden yhteisen työrupeaman aikana Olaf ja Harriet rakastuvat ja päättävät kertoa tapahtuneesta Harrietin vanhemmille heti veistoksen valmistuttua. Kohtalolla on kuitenkin toisenlaisia suunnitelmia ja pian rakastavaiset tempaistaan toisistaan erilleen tavalla, joka vaikuttaa heidän läheistensä elämään vielä vuosikymmenten päähän.
Tanskan aika elokuvan suurmaana oli ohi 1920-luvulle tultaessa ja ainoastaan muutama ohjaaja pystyi pitämään tanskalaista elokuvaa ”pinnan yläpuolella”. Yksi heistä oli jo edellisellä vuosikymmenellä taitonsa näyttänyt ja 1920-luvun alussa Charles Dickens -filmatisoinneilla menestynyt A. W. Sandberg. Merkittävillä budjeteilla työskennelleen Sandbergin käsistä lähti monta suurteosta, joista tosin vain harva on jäänyt elokuvahistoriaan. Taiteilijakohtaloita ei muuta tätä asetelmaa.
Sandbergin elokuvat ihastuttavat lähes poikkeuksetta ulkoasullaan, eikä Taiteilijakohtaloita ole poikkeus. Kuvaus on ensiluokkaista, puvustuksen tasoon on selkeästi panostettu ja niin Rooman kuin Kööpenhaminankin kaduilla ja puistoissa käyskentelevien hahmojen voi kuvitella sijoittuvan suoraan historian lehdille - monin paikoin mieleen tuleekin Sandbergia astetta kuuluisamman Rex Ingramin teokset. Olaf Fønssin ja Einar Hansonin kaltaisten laatunäyttelijöiden työskentelyä on ilo katsoa, Lillan Järnefeltistä puhumattakaan: hänen hahmonsa kun on elokuvan raikkaimpia ja eloisimpia, eikä Järnefeltin tulkintaan jää juuri parannettavaa. Imdb:n triviaosaston virheellisen tiedon mukaan Taiteilijakohtaloita jäi Järnefeltin viimeiseksi elokuvaksi.
Olen kirjoittanut aikaisemminkin Sandbergin elokuvien sieluttomuudesta. Taiteilijakohtaloita kärsii samasta taudista, sillä itse juoni on puiseva ja pitkäveteinen. Lähes kahden tunnin mittainen elokuva ei pysty romanssiviritelmistään, juonitteluistaan, ihmiskohtaloistaan ja jopa murhasuunnitelmistaan huolimatta saamaan katsojaa hahmojen ja tapahtumien puolelle. Kerronta on innotonta, eivätkä pelkät komeat puitteet pysty estämään katsojan tylsistymistä – seikka, jonka vain harva Sandbergin elokuva pystyy välttämään.
Tuotanto: Nordisk Film Kompagni
Ohjaus: A. W. Sandberg
Käsikirjoitus: Sam Ask, Poul Knudsen (Vilhelm Bergsøen romaanista)
Kuvaus: Louis Larsen, Chresten Jørgensen
Lavastus: Carlo Jacobsen
Näyttelijät: Olaf Fønss (Olaf Malm), Philip Bech (Christian), Henny Geermann (Sigrid Olaisen), Henry Seemann (Sir Charles Vernon), Egill Rostrup (Gram), Karina Bell (Harriet, hänen tyttärensä), Robert Schmidt (D’Acorda), Torben Meyer (Benedetto), Einar Hanson (Henry Vernon), Lilian Järnefeldt (Laura), Peter Nielsen (Brandt)
Juliste: Det Danske Filminstitut (DFI)
Kuvakaappaukset ja elokuva: Taiteilijakohtaloita