Po zakonu

LAIN MUKAAN


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

”Lain mukaan onnistui matemaattisen kaavan hengessä. Se saavutti suurimman mahdollisimman tehon pienimmillä mahdollisilla ponnisteluilla.” Sergei Tretjakov

Suuri osa mykkäkauden ohjaajista tuntuu assosioituvan yhteen teokseen: Fritz Lang ja Metropolis, Victor Sjöström ja Ajomies, D. W. Griffith ja Kansakunnan synty, F. W. Murnau ja Auringonnousu… Myös neuvostoliittolaisen elokuvan merkittävimpiin teoreetikkoihin lukeutuneelle Lev Kulešoville on käynyt näin, sillä ainakin itsestäni tuntuu, että tämä pitkän linjan ohjaajaveteraani muistetaan parhaiten vuonna 1926 valmistuneesta Jack London -filmatisoinnista Lain mukaan.

Yukonin erämaahan sijoittuva elokuva kertoo viidestä kullankaivajasta, joiden menestys ja rikastuminen muuttuvat pitkän talven aikana kateudeksi ja ahneudeksi. Väkivalta pääsee yhtäkkiä valloilleen ja kaikkien henki on vaakalaudalla. ”Erämaan kovasta aineellisesta todellisuudesta nousee keskustelu porvarillisen lain olemuksesta.” (Peter von Bagh).

Po zakonu                  Po zakonu

Kulešovin teos on melkoinen kummajainen neuvostoliittolaisten vallankumoustarinoiden keskellä. Toisin kuin muut aikakautensa kuuluisat elokuvat, Lain mukaan ei suosi solidaarisuutta eikä ymmärrystä sorrettuja kohtaan, vaan tarjoaa kuvaamansa maailman kylmänä ja kaunistelemattomana. Erich von Stroheimin Ahneuden ja Charles Chaplinin Kultakuumeen (molemmat 1925) vanavedessä valmistunut elokuva on edellisiä vieläkin julmempi ja armottomampi, sillä se heittää ihmismielen synkät varjot esiin äkillisesti ja varoittamatta. Lopputulos on lohduton, vaikka viimeistä vaihtoehtoa yritetäänkin välttää niin kauan kuin mahdollista.

Klaustrofobinen, suurimman osan ajasta pieneen mainarimökkiin tai sen välittömään läheisyyteen sijoittuva elokuva tuo hetkittäin mieleen myös The Evil Deadin ja Hohdon (molemmat 1980). Köysissä rimpuileva ja vangitsijoilleen kuolemaa kiroava murhamies on paikka paikoin kuin ensin mainitussa lattialuukkua paukuttava riivattu tai jälkimmäisessä ruokavarastoon teljetty talonmies. Erityisen painostava on kohtaus, jossa ammuskelusta hengissä selvinnyt pariskunta lähtee hautaamaan kuolleita ja jättää vangitsemansa murhaajan yksin mökkiin. Kauttaaltaan niukka valaisu korostaa sekä tilanteen synkkyyttä että pienen mökin tiheää tunnelmaa.

Kulešovilainen, vahvasti korostettuihin ilmeisiin ja eleisiin nojaava näyttelemistyyli tuntuu häiritsevältä Mr. Westissä (1924), joten sainkin yllättyä nyt positiivisesti, sillä tässä elokuvassa näytteleminen on huomattavasti hillitympää. Aleksandra Hohlovan persoonallisia kasvoja käytetään tietenkin useasti hyväksi, mutta muilta osin ilmaisu on varsin vähäeleistä. Vladimir Fogelin roolisuoritus aseeseen tarttuvana kullankaivajana on hieno.

PO ZAKONU, 1926 Neuvostoliitto

Tuotanto: Goskino Ohjaus: Lev Kulešov Käsikirjoitus: Lev Kulešov, Viktor Shklovski (Jack Londonin novellista The Unexpected) Kuvaus: Konstantin Kuznetsov Lavastus: Isaak Mahlis
Näyttelijät: Aleksandra Hohlova (Edit), Sergei Komarov (Hans Nilsen, hänen miehensä), Vladimir Fogel (Michael Danin), Porfiri Podobed (Herke), Pjotr Galadzhev



© 3.5.2015 Kari Glödstaf