L'Argent

RAHA


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Tänä masentavana talouskriisin aikana on hyvä palata menneeseen ja huomata, että samankaltaista meno on ollut ennenkin. Rahaa tehdään keinolla millä hyvänsä ja ihmiset yrittävät parhaansa mukaan haalia sitä talteen seurauksista välittämättä – vaikka kaikki kyllä tietävät, kuinka lopulta oikein käy. Siitä huolimatta kukaan ei tunnu ottavan opikseen, vaan historia toistaa kerta toisensa jälkeen itseään.

Ahneus, seitsemästä kuolemansynnistä kenties tuomittavin, tuntuu viimeisen vuosisadan aikana muuttuneen lähinnä hyveeksi, sillä sehän antaa ihmiselle rajattomat mahdollisuudet tehdä mitä vain. Mutta vaikka aihe on kiinnostava ja monenlaisia näkemyksiä tarjoava, ei elokuva-ala ole juuri koskaan paneutunut siihen. Mykkäkaudella valmistuneista rahan kolkkoa mahtia käsittelevistä klassikkoteoksista ei kumpikaan saanut välitöntä kunniaa osakseen, vaan niiden arvo nähtiin vasta vuosien kuluttua. Kuuluisampi näistä kahdesta elokuvasta on Erich von Stroheimin Ahneus (1925), Marcel L’Herbierin Raha (1928) on puolestaan tyystin unohdettu.

L'Argent                  L'Argent

Emile Zolan samannimiseen romaaniin (1891) perustuva Raha on syväluotaava kuvaus pörssistä ja rahamaailmasta yleensäkin sen hallitsijoineen ja epäonnistujineen. Se on kertomus maailmasta, jossa raha on elämän ja ihmissuhteiden perusta ja jossa epäonnistujille ei ole sijaa. Eilisen kuningas voi olla tämän päivän narri.

Tarinan keskipisteessä on finanssitaituri Nicolas Saccard (Pierre Alcover), Banque Universellen johtaja. Hän on kokenut rahamaailmassa suuren takaiskun ja yrittää päästä takaisin jaloilleen. Saccardin epäonni on kuitenkin monien mieleen, eikä nousu ole helposti toteutettavissa. Mutta Saccard on valmis mihin vain.

”Yesterday a hero, today betrayed by all… even by his mistress, whose fortune he made.”

L'Argent                  L'Argent

Stroheimin ja L’Herbierin teokset pohjautuvat molemmat kaunokirjallisuuden klassikoihin ja ne molemmat tarkkailevat rahanhimoa kriittisesti ja osoittavat, millainen loppu elämänsä kullalle myyneellä henkilöllä tulee pahimmassa tapauksessa olemaan. Vaikka yhtymäkohtia onkin useita, löytyy toki erojakin. Stroheimin mestariteos näytti rahanhimon tavallisen kansalaisen tasolla, L’Herbierin järkäle tarraa aiheeseensa ylempää. Toinen huomattava ero näiden kahden elokuvan välillä on se, että Stroheimin elokuvan hahmot olivat kaikista huolimatta paikoin inhimillisiä, kun taas L’Herbierin lähestymistapa on analyyttisempi, kylmempi ja säälimättömämpi. Tässä teoksessa ei ole ainoatakaan sympaattista hahmoa, vaan ahneus, kostonhimo ja kyltymätön vallanhalu ovat ihmisen tärkeimmät ominaisuudet eloonjäämistaistelussa, jossa ihmissuhteet ovat yhtä kovia ja kylmiä kuin pelinappulana oleva frangin kolikko.

Raha on ihailtavan tarkasti ja huolitellusti kerrottu elokuva. L’Herbier sai jonkin verran kritiikkiä osakseen siirtäessään Zolan romaanin 1920-luvulle, mutta näin jälkikäteen siinä ei ole valittamista. Ohjaaja nimittäin kuvaa runsasta hahmokavalkadiaan tarkasti ja luo näin heistä aidon tuntuisen läpileikkauksen aikakautensa ihmisiin. Pierre Alcover on kuin luotu pahan kapitalistin rooliin ja mies on sanalla sanoen loistava. Nimekäs näyttelijäryhmä (Alfred Abel, Brigitte Helm, Yvette Guilbert, Antonin Artaud) on niin ikään erinomainen. Lisäväriä elokuvaan tuo se, että pörssikohtauksia kuvattiin osin Pariisin pörssissä, joten tällä tavoin elokuvaan saatiin dokumentaarista tuntua. L’Herbierin suurelokuva on myös teknisesti komeaa katsottavaa.

L'Argent                  L'Argent

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Toisinaan tuntuu siltä, että tekninen toteutus olisi voinut olla suoraviivaisempaa, sillä vaikka monet L’Herbierin ratkaisut ovatkin komeita, olisi asiat voinut kertoa yksinkertaisemminkin. Kerronta puolestaan on paikoittain hieman raskastempoista, eikä suvantokohdiltakaan täysin vältytä. Lisäksi on todettava, että mikäli rahamaailman pelisääntöihin ei tunne kiinnostusta, voi Raha olla varsin tylsä ja uuvuttava kolmituntinen.

Kuten niin monesti tällaisten vähemmän kaupallisten aiheiden kohdalla käy, myös Rahan valmistuttua sen tekijät ajautuivat riitoihin. L’Herbierin oma näkemys ei päässyt yleiseen levitykseen, sillä tuotantoyhtiö katsoi oman versionsa paremmaksi ja myyvemmäksi. Vasta vuonna 1970 L’Herbierin alkuperäisnäkemys restauroitiin esityskuntoon ja siitä lähtien tuo versio on ihastuttanut mykkäelokuvaentusiasteja ympäri maailmaa.

L’ARGENT, 1928 Ranska

Tuotanto: Cinémondial / Société des Cineromans Ohjaus: Marcel L’Herbier Käsikirjoitus: Marcel L’Herbier (Emile Zolan romaanista) Kuvaus: Jules Kruger, Louis Berte, Jean Letort Lavastus: André Barsacq, Lazare Meerson Puvustus: Jacques Manuel
Näyttelijät: Pierre Alcover (Nicolas Saccard), Alfred Abel (Alphonse Gunderman), Brigitte Helm (paronitar Sandorf), Marie Glory (Line Hamelin), Henry Victor (Jacques Hamelin), Yvette Guilbert (La Méchain), Pierre Juvenet (paroni Defrance), Antonin Artaud (Mazaud), Jules Berry (Huret)



© 16.3.2009 Kari Glödstaf