Monilla elokuvan pioneeriaikojen tekijöillä tuntuu olevan yksi teos, josta heidät muistetaan ja jota pidetään heidän uransa summaavana teoksena – jopa siinä määrin, että heidän muuhun tuotantoonsa ei koeta edes tarvetta tutustua, vaikka filmografiat ovat usein kymmenien, jopa satojen elokuvien mittaisia. Tällaisia tekijöitä ja teoksia ovat esimerkiksi Georges Méliès ja Matka kuuhun (1902), Cecil Hepworth ja Rescued by Rover (1905), Walter R. Booth ja The (?) Motorist (1906) sekä Edwin S. Porter ja Suuri junaryöstö (1903). Kokemuksesta voin sanoa, että kaikilla heillä on runsaasti myös muita kiinnostavia elokuvia katalogeissaan.
Vaikka Suuri junaryöstö onkin elokuvahistorian merkkipaaluja ja etenkin kerronnan osalta Porterin sen astisen uran suurin taidonnäyte, on vuonna 1906 valmistunut Dream of a Rarebit Fiend oma suosikkini hänen tuotannostaan. Gertie-dinosauruksen luoneen Winsor McCayn sarjakuvaan pohjautuva alle seitsemän minuutin mittainen lyhytelokuva kertoo olutta ja rasvaisia juustoleipiä liikaa nauttineen herrasmiehen hallusinaatioiden hallitsemasta yöstä. Elokuvaprofessori Charles Musserin mukaan Dream of a Rarebit Fiendiä markkinoitiin ilmestyessään ennennäkemättömiä ja -kokeilemattomia kameratemppuja sisältävänä teoksena ja Porter työstikin elokuvaansa kahdeksan viikkoa, mikä oli tuohon aikaan poikkeuksellisen pitkä tuotantoaika.
Mélièsin hengessä tehty Dream of a Rarebit Fiend sisältää edelleenkin ihastuttavia efektejä ja keksintöjä, joita kaikkia Porter käyttää luovasti ja tarinan ehdoilla. Humalaisen miehen kotimatka päällekkäiskuvineen ja huojuvine kameroineen on hauskempaa ja kekseliäämmin luotua laitamyötäistä kuin kuuluisien koomikoiden aamuöiset toikkaroinnit (jostain syystä jakso tuo aina mieleeni Erkki Karun Nummisuutarit). Kolmen pikku pirulaisen ilmestyminen takomaan hakuillaan ja atraimillaan humalaisen miehen päänuppia saa katsojan suupielet varmasti hymyyn, eikä vähäinen ole sängynkieppumisjaksokaan, joka jättää William Friedkinin Manaajan (1973) vastaavat jaksot kirkkaasti toiseksi.
Dream of a Rarebit Fiend huipentuu lentomatkaan New Yorkin yllä. Jaetun kuvan avulla luotu jakso näyttää tänä päivänä auttamattoman kömpelöltä, mutta ilmestymisaikanaan se toimi tyylikkäänä huipentumana elokuvalle. Porter käytti samaa tekniikkaa myöhemmin kaksi vuotta myöhemmin valmistuneessa lyhytelokuvassa Cupid Pranks (1908) ja samanhenkinen lentojakso nähdään myös Wladyslaw Starewiczin Gogol-filmatisoinnissa ”Jouluaatto” (1913).
On jokseenkin turhauttavaa huomata, kuinka huonosti Porter käytti taitojaan hyväkseen. Suuri junaryöstö ei kääntänyt uutta sivua hänen urallaan, eikä niin tehnyt Dream of a Rarebit Fiendkään, vaan Porter jatkoi rutiiniohjausten tekemistä. Hän erosi Edison-yhtiön palveluksesta vuonna 1909 ja vaikka hän ohjasi myöhemmin Mary Pickfordin ja John Barrymoren kaltaisia tähtiä, alkoi hänen tähtensä ohjaajana hiipua nopeasti. Porterin ura ja saavutukset jäivät pitkäksi aikaa D. W. Griffithin varjoon mutta viime vuosikymmenten aikana hänelle on kuitenkin palautettu se arvostus, joka Edwin S. Porterille amerikkalaisen elokuvan ensimmäisenä mestarina kuuluu.
Tuotanto: Edison Manufacturing Company
Ohjaus: Edwin S. Porter, Wallace McCutcheon
Käsikirjoitus: Winsor McCayn sarjakuvan pohjalta
Kuvaus: Edwin S. Porter
Näyttelijä: John P. Brown (mies)