RASKOLNIKOV
Robert Wienen vuonna 1923 ohjaaman Raskolnikovin yllä on aina leijunut salaperäisyyden huntu. Tohtori Caligarin kabinetin ja Synnynnäisen (molemmat 1920) ohjaajan ekspressionistinen painajaisuni mainitaan useissa elokuvahistorian kirjoissa, mutta sen näkeminen on maineesta huolimatta poikkeuksellisen vaikeaa. Toivottavasti tilanne muuttuu tulevaisuudessa, sillä elokuvasta on tiettävästi olemassa Netherlands Film Museumin hieno restaurointi, jota ei ole kuitenkaan saatettu kotitallenneformaattiin.
Fjodor Dostojevskin kaunokirjalliseen klassikkoon Rikos ja rangaistus (ilm. 1866, suom. 1899) perustuva Raskolnikov kertoo samannimisestä ylioppilaasta, joka käy säännöllisesti panttaamassa omaisuuttaan rikkaan Aljona Ivanovan (Toma) luona. Yksinäisyyden hetkinään Raskolnikov (Gregori Chmara) miettii murhaavansa Ivanovan ja lopulta myös tekee sen. Teosta muodostuu hirveä henkinen taakka ja Raskolnikovin mielenterveys alkaa järkkyä entistä pahemmin.
Wienen käsikirjoittama Raskolnikov pyrkii seuraamaan alkuperäismateriaalia mahdollisimman tarkasti ja sen se myös tekee. Uskollisuudesta huolimatta se ei tavoita romaanin syvyyttä: kohokohtaan eli murhaan asti kaikki menee lähestulkoon hyvin, mutta sitten iskee taantuma eikä päähenkilön henkiseen kurimukseen moraalisine pohdintoineen päästä riittävästi käsiksi. Raskolnikovin syyllisyys ja murhaa tutkivan Porfiri Petrovitšin (Pawel Pawlow) välinen kissa ja hiiri -leikki jää myös ohueksi. Bela Balászin mukaan elokuvalla ei mediana ollut vielä kypsyyttä välittää Dostojevskin psykologista universumia onnistuneesti. Hänen toteamuksensa mukaan ”Robert Wienen herkästä ohjauksesta, erinomaisista näyttelijöistä ja parhaista parhaimpiin lukeutuvista yksittäisistä kohtauksista huolimatta Raskolnikovin täytyi epäonnistua”.
Ulkoisilta avuiltaan Raskolnikov on silkkaa taidetta. Sen maailma on synkkä ja houreinen, pitkien varjojen ja sokkeloisten rappukäytävien hallitsema Pietari, jossa aurinko ei milloinkaan paista. Vääristyneet ja mielikuvitukselliset lavasteet ovat vielä tyylitellympiä ja villimpiä kuin Caligarissa ja painajaisunet sekä houreet aikansa parhaimmistoa. Koronkiskurieukko Ivanovassa on samanlaista pahuutta kuin G. W. Pabstin Ilottoman kadun (1925) häikäilemättömässä lihanleikkaajassa ja tätä korostetaan vielä Raskolnikovin näyssä, jossa valtaisan rahasäkin vieressä istuva Ivanova nauraa ivallisesti köyhille rahanlainaajille. Lopulta kaiken pahuuden ja häikäilemättömyyden keskeltä Raskolnikov löytää suopean ja hyväntahtoisen Sonjan (Maria Kryshanowskaja), joka muuttaa hänen elämänsä suunnan.
Raskolnikov ei ole Caligarin kaltainen mestariteos, mutta heikkouksistaan huolimatta omilla jaloillaan seisova, persoonallinen ja rohkea näkemys Dostojevskin romaanista. Toistaiseksi sen ainoa viralliseksi luokiteltava julkaisu on Alpha Videon käsialaa, mutta siihen ei kannata turvautua kuin ehdottomassa hädässä, niin luokaton se on. Tällä hetkellä ainoa katsomisen arvoinen versio on Youtubessa, mutta sekin venäläisillä väliteksteillä.
Päivitys 2024
Raskolnikovin restaurointi esitettiin Le Giornate del Cinema Muto -festivaaleilla vuonna 2024. Kestoa tällä versiolla oli 142 minuuttia, kun aiemmin saatavilla ollut pisin versio oli 113 minuutin mittainen. Kuvamateriaalia oli koottu yhdistelemällä materiaalia useiden elokuva-arkistojen hallussa olleista printeistä, kopion itsensä ollessa Filmmuseum Münchenin hallussa.
Elokuvan kestoon vaikuttaa ensisijaisesti pyörimisnopeus 21 fps, jolloin ns. venäläisen kopion nopeutetuilta tuntuvat liikkeet muuttuvat luonnollisiksi. Kuvamateriaalia on tullut muutamaan kohtaukseen lisää, esim. elokuvan alkupuolella Raskolnikov vierailee toistamiseen tavernassa, jossa kuulee kahden miehen keskustelevan inhasta rahanlainaajasta ja pohtivansa onko tällä oikeutta elää. Tätä kohtausta ei ole venäläisessä kopiossa. Kuten ei sitäkään, jossa murhan tehnyt Raskolnikov katsoo mietteissään jokea, suunnitellen mahdollisesti itsemurhaa. Muutamiin kohtauksiin on löytynyt myös lisää täytettä, kuvarajaus on monin paikoin onnistuneempi ja Tohtori Caligarin kabinetin (1920) fontilla muotoiltuja välitekstejä on uudessa restauroinnissa edeltäjäänsä enemmän.
Kuten niin moni muukin mykkäelokuva, myös Raskolnikov herää uuden restauroinnin myötä henkiin. Sen tarinasta tulee ymmärrettävämpi, katselukokemuksesta kaikin tavoin miellyttävämpi ja mikä tärkeintä, päähenkilön kamppailusta sisäisten demoniensa kanssa aiempaa aidompi ja uskottavampi. Toivottavasti tämäkin elokuva päätyy vielä kotikeräilijän ulottuville todistaakseen, että Robert Wiene teki urallaan muutakin kuin Caligarin.
Tuotanto: Leonardo-Film, Neumann-Filmproduktion
Ohjaus: Robert Wiene
Käsikirjoitus: Robert Wiene (Fjodor Dostojevskin romaanista)
Kuvaus: Willy Goldberger
Lavastus: Andrei Andrejew
Näyttelijät: Gregori Chmara (Rodion Raskolnikov), Pawel Pawlow (tutkintotuomari Porfiri Petrovitš), Toma (Aljona Ivanova), Elisabeta Skulskaja (Raskolnikovin äiti), Alla Tarassewa (hänen tyttärensä, Raskolnikovin sisko), Mihail Tarhanov (Marmeladov), Maria Germanowa (hänen vaimonsa), Maria Kryshanowskaja (Sonja, heidän tyttärensä)
Kesto: 113 min. (ns. venäläinen versio) / 142 min. (2024 versio)
Ensi-ilta: 15.8.1923 (Praha), 26.9.1923 (München) / ---