RAKKAUDEN VIRTA
”There is a river called life…”
Frank Borzage ohjasi Fox-yhtiölle vuosina 1925–1929 kaikkiaan kymmenen mykkäelokuvaa, joista kolme on kadonnut kokonaan ja kaksi on onnistuttu pelastamaan epätäydellisinä versioina. Jälkimmäiseen ryhmään lukeutuu vuonna 1928 valmistunut Rakkauden virta, jonka ainoa tiettävästi olemassa oleva kopio löytyi 20th Century Foxin varastosta sen verran huonokuntoisena, että elokuvaa oli mahdotonta pelastaa kokonaan. Niinpä jälkipolville säilyneestä versiosta puuttuu alku, kohtauksia keskivaiheilta sekä viimeinen kela. Alun perin melkein puolentoista tunnin mittainen Rakkauden virta on still-kuvin täydennettynä versiona typistynyt 55 minuuttiin, mutta on siitä huolimatta kerännyt kehuja ja arvostusta kaikkialla, missä sitä on tällaisenakin versiona esitetty.
Tristram Tupperin romaaniin perustuva elokuva sijoittuu Kalliovuorilla sijaitsevalle sahatyömaalle. Talven tullessa työntekijät suuntaavat muualle, ainoastaan taposta syytetyn työnjohtajan Marsdonin (Alfred Sabato) tyttöystävä Rosalee (Mary Duncan) sekä paikallisen myllärin ottopoika Allen John Pender (Charles Farrell) jäävät paikalle. Syksyn vaihtuessa talveksi heidän suhteensa muuttuu viileästä välinpitämättömyydestä rakkaudeksi, mutta ennen kuin kevät koittaa, ehtii heidän yhteinen taipaleensa muodostua varsin mutkikkaaksi.
Borzagen ”unohdetuksi mestariteokseksi” nimitetty Rakkauden virta on tarinaltaan rohkeampi kuin myyttiset mittasuhteet saava Seitsemännessä taivaassa (1927) ja toteutukseltaan suorasukaisempi kuin herkkä Päivänsäde (1929). Suuri syy tyylinvaihtoon on varmastikin Mary Duncanin valinta pääosaan: siinä missä Janet Gaynor oli viattoman rakkauden perikuva, on Duncan avoimen eroottinen ja kiusoitteleva. Gaynorin tarjoama rakkaus oli lempeää, Duncanin puolestaan vaativaa ja halukasta – tällaiseen tarinaan Gaynor ei jo pelkästään olemuksensa vuoksi olisi ollut sopiva. Charles Farrell on tällä kertaa puolestaan se, jota johdatellaan. Farrellin poikamainen hahmo on kokematon ja naiivi nuorukainen, joka kokee syksyn ja talven aikana elämänsä ensimmäisen kerran seksuaalisuuteen vihjaavaa rakkautta. Farrellin ja Duncanin kemiat toimivat erinomaisesti eikä hurmurimaisen Farrellin roolihahmon uskottavuutta tule kyseenalaistettua missään vaiheessa.
Rakkauden virta on visuaalisesti suurenmoinen (Harry Oliverin studioon luomat lavasteet ovat jälleen kerran omaperäiset ja upeat), lumen ja veden symbioosia täydellisesti hyödyntävä teos. Borzage on hylännyt Kadun enkelin (1928) raskaan ekspressionismin ja luonut kauniin sadun, jossa luonto ja ihminen käyskentelevät sulassa sovussa. Sahatyömaan ohi syöksyvä virta on vertauskuva elämälle ja nuoruudelle, sen pyörre ennakoi rakastavaisten kokemia vaikeuksia ja Rosaleeta vartioiva korppi symboloi naista hallitsevaa menneisyyttä. Ranskalainen elokuvakriitikko Claude Beylie nosti 1980-luvun alussa Rakkauden virran mykän kauden kolmen merkittävimmän teoksen joukkoon Murnaun Auringonnousun (1927) ja Sjöströmin Pohjoismyrskyn (1928) rinnalle.
Rakkauden virta sai kotimaassaan Yhdysvalloissa melko laimean vastaanoton. Ajankohta ei ollut otollinen, sillä yleisö oli kiinnostuneempi vauhdikkaammista ja viihdyttävämmistä elokuvista kuin mitä Borzagen tuotannot perinteisesti olivat. Menestystä parantaakseen Fox lisäsi elokuvaan musikaalisen prologin, mutta yleisö nauroi muutokselle. Monet muutokset eivät parantaneet elokuvan menestystä ja vähitellen Rakkauden virta katosi suuren yleisön tietoisuudesta. Euroopassa vastaanotto oli suopeampi ja erityisesti ranskalaiset ihailivat elokuvaa ja monet kriitikot nostivat sen suoraan mestariteosten joukkoon. Sellaisena se myös näyttäytyy edelleen, joskin lukuisten tarinasta puuttuvien palasten vuoksi täysien pisteiden antaminen on mahdotonta.
Tuotanto: Fox Film Corporation
Ohjaus: Frank Borzage
Käsikirjoitus: A. H. Van Buren, A. F. Erickson, John Hunter Booth (puheosuudet), Philip Klein, Dwight Cummins (Tristram Tupperin romaanista)
Kuvaus: Ernest Palmer
Lavastus: Harry Oliver
Leikkaus: Barney Wolf
Musiikki: Maurice Baron, Hugo Riesenfeld, Ernö Rapée
Näyttelijät: Charles Farrell (Allen John Pender), Mary Duncan (Rosalee), Ivan Linow (Sam Thompson), Margaret Mann (leski Thompson), Alfred Sabato (Marsdon)