ROBIN HOOD
Robin Hoodin, rikkaita ryöstäneen ja köyhien puolesta toimineen englantilaisylimyksen legendaa on kuvattu elokuvan keinoin kymmeniä kertoja. Kuuluisimman version tästä romanttiseksi seikkailijaksi muokatusta henkilöstä teki Warner Bros. vuonna 1938, kun Errol Flynnin tähdittämä huikea Technicolor-seikkailu keräsi ihastusta ympäri maailmaa. Flynnin Robin Hoodia pidetäänkin edelleen aiheen parhaana tulkintana.
Mykän elokuvan aikakaudella Robin Hoodin tarina filmattiin neljästi, joista tunnetuin syntyi luonnollisesti aikansa supertähden, Douglas Fairbanksin toimesta. Kolmen muskettisoturin (1921) jälkeen Fairbanks etsi innolla uutta hahmoa näyttävään, historialliseen elokuvaan ja vaikka tähti hylkäsikin ensi alkuun Robin Hoodin kannattamattomana ideana, lämpeni hän ajatukselle vähitellen ja tuli näin luoneeksi yhden kuolemattomimmista elokuvistaan.
Robin Hoodin tapahtumat sijoittuvat 1100-luvun loppupuolen Englantiin, kuningas Richard Leijonamielen (Wallace Beery) hallitsijakaudelle. Urhea ja arvostettu kuningas on lähdössä ristiretkelle Palestiinaan, jonne hän vaatii mukaansa hyvää ystäväänsä Huntingdonin jaarlia (Douglas Fairbanks). Ristiretkeläiset lähtevät matkaan ja kuningas jättää valtakuntansa nuoremman veljensä, prinssi Juhanan (Sam De Grasse) haltuun.
Ahneen ja häikäilemättömän Juhanan sijaishallinnon aikana maa ajautuu vakavaan kriisiin Juhanan joukkojen harjoittaessa mielivaltaista terroria kansalaisten keskuudessa. Kansa näkee nälkää keskellä kidutusten ja teloitusten aaltoa uskaltamatta nousta Juhanaa vastaan. Kunnes eräänä päivänä heidän puolelleen asettuu salaperäinen jousimies Robin Hood, joka alkaa lietsoa toivoa ja kapinahenkeä kansan keskuuteen.
"Tällaiset elokuvat on tehtävä kunnolla tai muuten niitä ei kannata tehdä lainkaan."
Näin Fairbanksin kerrotaan vastanneen työryhmälleen näiden kauhistellessa elokuvaan upotettujen dollareiden määrää. Kauhistelu olikin sinänsä aiheellista, sillä kaiken kaikkiaan Robin Hood tuli maksamaan miltei puolitoista miljoonaa – huomattavasti enemmän siis kuin Griffithin mammuttimainen Suvaitsemattomuus (1916) tai von Stroheimin hieno, studion silpoma Järjettömiä naisia (1922), jota pidettiin yleisesti ensimmäisenä "miljoonan dollarin elokuvana". Kaiken lisäksi Fairbanks joutui rahoittamaan elokuvansa itse, sillä kukaan tuottaja ei pitänyt sitä mahdollisesti menestyvänä aiheena. Fairbanksin uskaliaisuus kuitenkin palkittiin Robin Hoodin erinomaisen menestyksen myötä.
Jo alusta alkaen katsojalle tehdään selväksi, että kyseessä on yksi sen astisen elokuvahistorian hulppeimmista spektaakkeleista. Kuningas Richardin linnaa ympäröivillä tiluksilla – Richardin linna oli muuten tuohon aikaan kallein koskaan tehty elokuvalavaste – järjestetyissä turnajaisissa on satamäärin avustajia, kuin Suvaitsemattomuudessa konsanaan. Moinen ei kuitenkaan ole pelkkää pröystäilyä, vaan tällä tavoin Fairbanks työryhmineen onnistuu luomaan illuusion keskiajan Englannista niin täydellisesti kuin se Hollywoodin keinoin oli mahdollista. Suurten lavasteiden ja ihmismassojen keskellä kaiken piti olla muutenkin täydellistä ja mieleenpainuvaa: kuuluisaa kohtausta haukan ja kirjekyyhkyn välillä kuvattiin yli sadan oton verran ennen kuin se onnistui halutulla tavalla. Kokonaisuutena Robin Hood onkin äärimmäisen näyttävä ja suurella ammattitaidolla toteutettu elokuva, joka kestää kyllä vertailun aiheen myöhempiin tulkintoihin täysin.
Monille Errol Flynnin Robin Hoodiin ihastuneelle Fairbanksin itsensä käsikirjoittama elokuva voi osoittautua tarinan puolesta pettymykseksi. Siinä missä Flynn on veijarimainen jousimies heti ensimmäisestä kohtauksesta lähtien, käyttää Fairbanks yllättävänkin paljon aikaa Robin Hoodin legendan taustojen esittelyyn – Robin ilmestyy näyttämölle vasta puolenvälin jälkeen. Tällainen pohjustus ei kuitenkaan ole millään muotoa turhaa, vaan on jopa hyvä että tarinaa kehitellään kunnolla. Elokuvan loppuhuipennus onkin sitten täyttä Fairbanksin showta tähden irrotellessa sydämensä kyllyydestä.
Toiminta keskittyy Fairbanksin Robin Hoodissa muutaman hahmon ympärille. Tähti itse on parhaimmillaan varsinkin elokuvan loppupuolella piilotettujen trampoliinien, vaijereiden ja kädensijojen siivittäessä hänen menoaan valkokankaalla. Sam De Grasse on niin ikään ilmiömäinen pirullisena ja raakalaismaisena prinssi Juhanana ja Wallace Beery loistaa kuningas Richardina. Sen sijaan neljättä keskeistä roolia, Sir Guy of Gisbournea näyttelevä Paul Dickey on monin paikoin häiritsevän teatraalinen, eikä onnistu nousemaan ydinkolmikon veroiseksi. Tarinan muut henkilöt Marian-neito sekä Nottinghamin sheriffi mukaan lukien jäävät hieman yllättäen sivustakatsojiksi, yleensähän heidänkin osuutensa tarinassa on melko vahva. Pikku-Johnia näyttelevä Alan Hale toisti roolinsa Flynnin versiossa kuusitoista vuotta myöhemmin.
Koska elokuvien säilyttäminen oli tuohon aikaan todella leväperäistä, myös Robin Hoodin kohdalla koettiin kauhun hetkiä sen kadotessa vuosikymmeniksi jäljettömiin. Viimein 1960-luvulla kopio kuitenkin löytyi yksityisen keräilijän kokoelmista ja näin Douglas Fairbanksin paras elokuva Bagdadin varkaan (1924) ohella saatiin pelastettua jälkipolvien ihailtavaksi.
Tuotanto: Douglas Fairbanks Pictures Corp.
Ohjaus: Allan Dwan
Käsikirjoitus: Douglas Fairbanks (salanimellä Elton Thomas)
Kuvaus: Arthur Edeson, Charles Richardson
Lavastus: Wilfred Buckland, Edward M. Langley, Irvin J. Martin
Leikkaus: William Nolan
Musiikki: Victor Schertzinger
Puvustus: Mitchell Leisen
Näyttelijät: Douglas Fairbanks (Huntingdonin jaarli / Robin Hood), Wallace Beery (kuningas Richard Leijonamieli), Sam De Grasse (prinssi Juhana), Edit Bennett (lady Marian Fitzwalter), Paul Dickey (Sir Guy of Gisbourne), William Lowery (Nottinghamin sheriffi), Willard Louis (Munkki Tuck), Alan Hale (pikku-John), Lloyd Talman (Allan-a-Dale)