Espanjalaisella mykkäelokuvalla ei mene nykyään kehuttavasti, jos on mennyt ennenkään. Se on jäänyt pelkäksi marginaalituotteeksi, josta edes kovimmat intoilijat eivät osaa sanoa juuri mitään. Syykin on selvä: espanjalaista mykkäelokuvaa ei ole julkaistu nykyformaattien aikana missään, eikä sitä ole liiemmin esitetty festivaaleillakaan. Ainoa edes jollain tavalla tunnettu teos on Pablo Bergerin vuonna 2012 ohjaama Lumikki, jonka saavuttama huomio ei riittänyt kuitenkaan muiden mykkäelokuvien esilletuontiin.
Aiheesta kiinnostuneiden ei tarvitse kuitenkaan tuskastua liikaa, sillä espanjalaista mykkäelokuvaa on saatavilla netistä. Se ei tosin ole parasta mahdollista laatua, eikä niiden välitekstejä ole käännetty muille kielille. Oikeiden apuvälineiden avulla katsojalla on kuitenkin mahdollisuus tehdä käännökset itse ja päästä tällä tavoin espanjalaisten mykkäelokuvien mielenkiintoiseen maailmaan. Itse olen valinnut katsottavakseni jo muutaman, joista Eusebio Fernández Ardavinin Rosa de Madrid saa kunnian olla ensimmäinen mykkäelokuvakauden espanjalaiselokuva sivustolla.
Rosa de Madrid on melodraama, vaikka alkutekstien perusteella voisi olettaa jotain aivan muuta. Sen päähenkilöt ovat ompelijatar (Conchita Dorado) ja lääketieteen opiskelija Enrique (Pedro Larrañaga). Heidän orastava rakkaustarinansa keskeytyy Enriquen valmistumiseen, sillä nuorukaisen tie vie pitkäksi aikaa pois kaupungista. Tyhjän päälle jäänyt Rosa lähtee ystäviensä kanssa juhlimaan ja tapaa lohduttajan, jonka jälkeen mikään ei enää ole kuten aiemmin.
Espanjalaisten mykkäelokuvien merkittävin heikkous liittyy kerrontaan, tarkemmin sanottuna välitekstien käyttöön. Siinä missä muu maailma pyrki mahdollisimman ilmavaan, kuvalliseen kerrontaan, eivät espanjalaistekijät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta päässeet samalle tasolle ulkomaisten tekijöiden kanssa. Pitkien ja runsaiden välitekstien käyttö haittaa useimpia espanjalaisia mykkäelokuvia, eikä Rosa de Madrid juurikaan eroa aikalaisistaan – mitä pidemmälle tarina etenee, sitä enemmän Ardavin tukeutuu tekstiplansseihin.
Tämä on harmillista, sillä etenkin ensimmäinen puoli tuntia kuluu kuin siivillä ja antaa odottaa elokuvalta paljon enemmän. Rosen ja Enriquen rakkauden syttyminen, naista syvältä kouraiseva ero, loppumattomilta tuntuvat odotuksen päivät ja kohtalokkaiksi muodostuneet juhlat ovat kaikki kerrottu vähäeleisesti ja ammattitaidolla. Tämän jälkeen tekstiplanssit saavat vallan, rikkovat kerronnan rytmin ja juonenkäänteetkin muuttuvat kioskikirjallisuustasolle – näin hienon ja riipaisevan melodraaman puitteet hiipuvat hiljalleen olemattomiin. Loppuratkaisu on kaikessa viileydessään yllättävä.
Tuotanto: Producciones Ardavin
Ohjaus: Eusebio Fernández Ardavín
Käsikirjoitus: Eusebio Fernández Ardavín (Luis F. Ardavínin näytelmästä)
Kuvaus: Angel del Rio
Lavastus: José Torres
Näyttelijät: Conchita Dorado (Rosa), Pedro Larrañaga (Enrique), Ceferino Barrajón (Don Pancho), Felipe Fernansuar (Miguel), Fermín Roldán (Poli), Carmen Toledo (Asunción)
Kesto: 96 min.
Ensi-ilta: 16.1.1928 / ---