RUORIMIES
Laiva ohoi!
Toisinaan elokuvat saavat alkunsa hyvin pienistä asioista. Harold Lloyd näki miehen kiipeävän tornitalon seinää ja sai siitä idean elokuvaansa Turvallisuus viimeiseksi! (1923). Charles Chaplin katseli valokuvia ja huomasi kiinnostavan otoksen Chilkoot Passin kullankaivajakulkueesta ja alkoi siltä istumalta hahmotella Kultakuumetta (1925). Buster Keatonin työryhmän tekniikkamestari Fred Gabourie puolestaan kuuli myynnissä olevasta valtamerilaiva S. S. Bufordista ja ryhtyi kehittelemään laivan ostettuaan sen ympärille sopivaa tarinaa. Lopputuloksena oli Ruorimies, Keatonin kaupallisesti menestynein elokuva ja yksi hänen omista suosikeistaan.
Keaton esittää nuorta ja hemmoteltua miljoonaperijää, Rollo Treadwayta. Kosittuaan mielitiettyään ja saatuaan tältä pakit, sankarimme päättää lähteä pitkälle laivamatkalle. Erinäisistä syistä johtuen myös hänen rakastettunsa tekee niin. Väärinkäsitykset ja kommellukset johtavat lopulta tilanteeseen, jossa rakastavaiset ovat miehittämättömällä loistoristeilijällä keskellä aavaa valtamerta.
Keaton kiinnitti Ruorimiehen ohjaksiin näyttelijänä paremmin muistetun Donald Crispin, jonka tarkoituksena oli ohjata elokuvan dramaattisemmat osuudet. Työskentely hänen kanssaan osoittautui kuitenkin lähestulkoon mahdottomaksi, sillä Crisp olisi halunnut työstää ennemmin elokuvan komediallista puolta, jonka oli tarkoitus olla Keatonin heiniä. Tyytymätön Keaton irtisanoi kumppaninsa ja ohjasi elokuvan itse lähes kokonaan. Crisp sai silti pysyvän jäljen lopputulokseen, näkyväthän hänen vihasta vääristyneet kasvonsa Rollon hytin ikkunasta tämän käydessä yöpuulle.
Gagipainotteinen elokuva toimii paitsi vitsiensä, myös tarinansa puolesta. Yksinkertainen laivamatka miehittämättömällä aluksella asettaa matkustajat ajattelemaan muutakin kuin itseään ja lopulta molempien on puhallettava yhteen hiileen selviytyäkseen kaikista vaaroista ja vastoinkäymisistä. Vitsivyörytyksestä kekseliäimpiä ovat ”Fatty” Arbucklen hengessä tehty ruokailukohtaus sekä suorastaan nerokas vedenalainen jakso, josta on tosin harmittavasti leikattu pois kohtaus Keatonista toimimassa kalojen liikennepoliisina.
Buster Keatonin suuruuden aika päättyi mielestäni Ruorimieheen. Vaikka tähti tekikin vielä Kenraalin (1927) ja Kameramiehen (1928) kaltaiset upeat teokset, eivät Ruorimiestä seuranneet Seitsemän mahdollisuutta (1925), Lähde länteen (1925) tai Rakkaus ja romahdus (1926) olleet kuin laimeita esityksiä Keatonin ensimmäisiin pitkiin elokuviin verrattuna.
Tuotanto: Buster Keaton Productions
Ohjaus: Buster Keaton, Donald Crisp
Käsikirjoitus: Clyde Bruckman, Joseph Mitchell, Jean Havez
Kuvaus: Elgin Lessley, Byron Houck
Tekninen toteutus: Fred Gabourie
Näyttelijät: Buster Keaton (Rollo Treadway), Kathryn McGuire (Betsy O’Brien), Frederick Vroom (John O’Brien), Clarence Burton, H. N. Clugston (vakoilijoita), Noble Johnson (kannibaalien päällikkö)