THE INNOCENCE OF RUTH
Olen tuonut useasti julki, millainen mykkäelokuvan aarreaitta Le Giornate del Cinema Muto -festivaali Italian Pordenonessa onkaan. Ei pelkästään elokuvien tähden, vaan myös niiden tekijöitäkin ajatellen: ilman Pordenonea olisin ollut täydellisen tietämätön monesta elokuvahistoriaan hautautuneesta ohjaajasta ja tähdestä. Yksi heistä on influenssaan vuonna 1918 kuollut John H. Collins, joka veti elinaikanaan vertoja niin D. W. Griffithille kuin Cecil B. DeMillellekin. Collins oli vahvasti esillä vuoden 2016 festivaaleilla ja on senkin jälkeen saanut elokuviaan Pordenonen ohjelmistoon.
Tällaiset nostot ovat omiaan lisäämään harrastajien kiinnostusta ja niinpä Collinskin on saanut osakseen jo kaksi varainkeruuprojektin avulla teetettyä julkaisua. Toinen elokuvista on Pordenonessakin esitetty, tsaarinajan Venäjälle sijoittuva The Cossack Whip (1916), toinen puolestaan aiemmin julkaisematon The Innocence of Ruth (1916). Vaikka jälkimmäinen onkin kenties heikoin näkemistäni Collinsin elokuvista, on se silti korvaamaton lisä hänen pahoin tuhoutuneeseen filmografiaansa.
The Innocence of Ruth on rikkaiden poikamiesten maailmaan sijoittuva draama. Sen konnana nähdään häikäilemätön pörssikeinottelija Mortimer Reynolds (Augustus Phillips), joka pelaa kilpailijan toisensa jälkeen perikatoon. Kaikki eivät menetystä kestä ja yksi heistä on Richard Travers (Brad Sutton), joka menehtyy pian vararikon tehtyään. Viimeisenä toiveenaan hän pyytää ystäväänsä Jimmyä (Edward Earle) pitämään huolta teini-ikäisestä tyttärestään Ruthista (Viola Dana). Villikkomainen Ruth on kaikkea muuta kuin mieluisa vieras Jimmyn suureelliseen poikamiespalatsiin, mutta ennen pitkää heidän välilleen kehittyy muutakin kuin ystävyyttä.
The Innocence of Ruth on hyvin kaksijakoinen elokuva. Sen draamallinen anti on melko vahvaa ja Collins osoittaa pystyneensä ohjaamaan vahvoja kohtauksia ilman liioiteltua sentimentaalisuutta tai melodramaattista korostusta. Vastaavasti se pyrkii olemaan myös hauska, tuomalla tapahtumiin mukaan Mary Pickfordin elokuville ominaista keventävää komiikkaa. Tällä saralla Collins ei onnistu lähellekään yhtä hyvin - erityisesti kohtaus, jossa Ruth yrittää tehdä holhoajaansa Jimmyyn vaikutuksen, on selkeää Pickfordin imitointia jääden valitettavan kauas esikuvastaan.
Elokuvan päähenkilöä esittävä Viola Dana oli siviilissä Collinsin vaimo, mutta kenenkään ei silti pidä luulla, että hän sai roolinsa pelkkiä perhesiteitä hyväksi käyttäen. ”Köyhän miehen Mae Marsh” hallitsi osansa vaivatta ja onkin siksi jäänyt katsojien mieleen paremmin kuin vastanäyttelijänsä. Niin tälläkin kertaa: vaikka sen enempää Edward Earlessa kuin Augustus Phillipsissäkään ei ole moittimista, ei heidän karismansa kanna enää reilun vuosisadan yli, vaan he haalistuvat mielestä yhtä nopeasti kuin elokuvan lopputekstitkin.
Tuotanto: Edison Company
Ohjaus: John H. Collins
Käsikirjoitus: William Addison Lathrop
Näyttelijät: Viola Dana (Ruth Travers), Brad Sutton (Richard Travers), Edward Earle (Jimmy Carter), Augustus Phillips (Mortimer Reynolds), T. Tamamoto (Togo), Lena Davril (Edna Morris)