SALAPERÄINEN NAINEN
Vasta 23-vuotiaan Garbon kuudes Hollywood-elokuva, vuonna 1928 valmistunut Salaperäinen nainen alkaa romantiikan kehdosta Wienistä ennen ensimmäistä maailmansotaa. Garbo esittää venäläisvakoojatar Tania Fedorovaa, joka on aikeissa varastaa joukon tärkeitä sotasuunnitelmia itävaltalaiskapteeni Karl von Radenilta (Conrad Nagel). Naisen suunnitelmiin tulee kuitenkin este, sillä hän rakastuu kapteeniin eikä näin haluaisi täyttää tehtäväänsä.
Kun von Raden saa tietää Fedorovan taustoista, hän hylkää tämän. Pettynyt vakoojatar päättää sen vuoksi toteuttaa alkuperäisen suunnitelmansa ja varastaa asiakirjat. Tapahtuneen seurauksena von Raden tuomitaan maanpetoksesta vankilaan. Hänet vapautetaan kuitenkin pian, sillä hänelle annetaan tehtäväksi selvittää, kuka antaa tietoja armeijan liikkeistä venäläisille. Kapteeni lähetetään Varsovaan, jossa hänen ja Fedorovan tiet kohtaavat uudemman kerran.
Erittäin nimekkäällä tekijäryhmällä toteutettu elokuva alkaa lupaavasti antaen odottaa suurta, vihollisuuksista piittaamatonta rakkaustarinaa. Garbon ja Nagelin välillä on tunnetta, joka loimuaa romanttisen Wienin syleilyssä. Melko pian – nimenomaan tämän Wienin jakson jälkeen – tarina kuitenkin latistuu pahoin, aivan kuin tekijöillä ei olisi ollut täyttä varmuutta siitä, ovatko he olleet tekemässä jännitys- vai rakkauselokuvaa. Tästä eteenpäin tarina on yllätyksetön ja tasapaksu, jonka huippuhetket ovat todella harvassa.
Käsikirjoitus on siis heikko, mutta pitkän miinuksen elokuvan epäonnistumisesta voi vierittää myös ohjaajana toimineen Fred Niblon harteille. Garboa jo Viettelijättäressä (1926) ohjannut Niblo oli omimmillaan vauhdikkaiden toimintaseikkailuiden parissa, joten hän ei ollut paras mahdollinen valinta tällaiseen elokuvaan. Niblon ote elokuvaan on alkua lukuun ottamatta todella heikko ja ilman Garbon mukanaoloa Salaperäinen nainen olisi vain elokuva muiden joukossa.
Garbon suoritus tahollaan on vertaansa vailla, mutta kahdesta keskeisestä miesnäyttelijästä ei voi sanoa samaa. Gustav von Seyffertitz on venäläiskenraalin roolissa melko hyvä, joskin paholaismaiselle kenraalille olisi mielellään suonut hieman enemmän liikkumatilaa. Sen sijaan Conrad Nagelin valinta von Radenin rooliin on käsittämätön. Alkua lukuun ottamatta ilmeettömällä ja karismattomalla Nagelilla ei ole mitään mahdollisuuksia haastaa Garboa millään tasolla ja von Raden jääkin elokuvan hahmoista kaikkein ontoimmaksi. Alkuperäinen suunnitelma, John Gilbert, olisi sopinut rooliin huomattavasti paremmin.
Salaperäinen nainen olisi voinut hyvinkin kadota historia hämärään ilman Garboa, niin hengetön elokuva kokonaisuutena on – lopun jännittävistä juonenkäänteistä huolimatta. Tätä voi suositella ainoastaan Garbon elokuvista kiinnostuneille, muiden ei kannata odottaa liikoja.
Tuotanto: Metro-Goldwyn-Mayer
Ohjaus: Fred Niblo
Käsikirjoitus: Bess Meredyth (Ludwig Wolffin romaanista Krieg im Dunkel)
Kuvaus: William Daniels
Lavastus: Cedric Gibbons
Leikkaus: Margaret Booth
Puvustus: Gilbert Clark
Välitekstit: Marian Ainslee, Ruth Cummings
Näyttelijät: Greta Garbo (Tania Fedorova), Conrad Nagel (kapteeni Karl von Raden), Gustav von Seyffertitz (kenraali Alexandroff), Edward Connelly (kenraali Erich von Raden), Albert Pollet (Max Heinrich)