SCARLET DAYS
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen D. W. Griffithin uralla alkoi kiireinen aikakausi. Rahat olivat tiukassa, joten enää ei tullut kysymykseenkään tehdä elokuvia samalla tavalla kuin vielä Suvaitsemattomuuden (1916) aikaan – improvisoiden ja ilman selkeää käsikirjoitusta. Nopea työtahti ja muu alituinen kiire vaikuttivat tietysti myös elokuvien laatuun ja vaikka vuosina 1919-1921 valmistui muutamia todella mieleen jääviä Griffith-elokuvia, valmistui myös melkoinen määrä mairittelemattomampia töitä, joista tuskin Griffithkään oli ylpeä.
Pian True Heart Susien (1919) jälkeen työstetty Scarlet Days lukeutuu jälkimmäisten elokuvien ryhmään. Sen tarina sijoittuu Kalifornian kultaryntäyksen vuoteen 1849 ja sillä tiedetään olleen viittauksia tosielämän tapahtumiin. Toinen päähenkilöistä, Carol Dempsterin esittämä neiti Fair on itärannikolta Kaliforniaan saapunut nuori neito, jonka tarkoituksena on tavata kauan sitten kadonnut äitinsä (Eugenie Besserer). Kapakkatanssijana työskentelevä äiti ei kuitenkaan ole aivan sitä mitä neito on odottanut, joten ennen yhteisen elämän aloittamista on moni asia käytävä läpi.
Toinen päähenkilö on maantierosvo Alvarez (Richard Barthelmess), röyhkeä ja viekas virkavallan vihollinen pahimmasta päästä. Samaan aikaan kun hän yrittää tehdä vaikutusta neiti Fairiin, nuori luonnonlapsi Chiquita (Carol Dempster) puolestaan liehittelee häntä. Mutta koska Alvarez on paljon muutakin kuin pelkkä bandiitti, on hänelle varattu tärkeä osa rauhan palauttamisessa asuinalueelleen, jota terrorisoi mahtava King Bagley (Walter Long).
Scarlet Daysia ei muisteta tänä päivänä elokuvallisista ansioistaan, vaan siitä, että tämän elokuvan kohdalla yleensä niin pettämättömän vaiston näyttelijöiden suhteen omannut Griffith teki pahan erehdyksen, jota hän tuli katumaan koko loppu-uransa ajan. Ohjaajan näyttelijäkaartiin lukeutunut Dorothy Gish suositteli pääosaan nuorta ja tuntematonta tanssijaa, jota Griffith ei kuitenkaan pitänyt soveliaana elokuva-alalle. Roolin sai Barthelmess ja nuori tanssija sai etsiä töitä muualta. Tanssija oli koko elokuvamaailmaa pari vuotta myöhemmin järisyttänyt Rudolph Valentino, jonka pestaaminen olisi näin jälkikäteen ajateltuna ollut epäkarismaattisista miespääosanesittäjistä kärsineelle Griffithille onnenpotku.
Scarlet Days on kertomus kunniasta sekä anteeksiannosta – mikäpä olisi tärkeämpää kuin osata hyväksyä menneisyydessä tehdyt virheet ja oppia elämään niiden kanssa? Neiti Fairin ja äidin välillä on paljon vaikeasti hyväksyttäviä asioita, mutta lopullista rauhaa on mahdotonta tehdä ennen kuin kipeimmät ja häveliäimmätkin asiat on käyty juurta jaksain läpi. Maantierosvo Alvarezin aiempi elämä ei ole kestänyt päivänvaloa, mutta silti hänenkin tapauksessaan on mahdollista kääntää elämän suunta – sitä ennen tosin olisi saatava sheriffi vakuuttuneeksi siitä, ettei Alvarez ole niin paha kuin mitä on kerrottu. Kuten arvata saattaa, sovintoja tehdään taholle jos toisellekin ennen kuin elokuva on saatu päätökseen. Valitettavasti vain teemat ovat jo niin moneen kertaan pureskeltuja, ettei Griffith ole saanut niistä mitään irti.
Barthelmessin valintaa Alvarezin rooliin on arvosteltu rankalla kädellä, sillä häntä on pidetty täysin sopimattomana osaan. Voi tosin olla, että ilman Valentino-episodia aiheesta ei olisi tehty samanlaista numeroa, sillä vaikka Barthelmess ei suuria suorituksia Scarlet Daysissa teekään, niin aivan kelvollisesti hän roolistaan suoriutuu. Carol Dempster on yllättävän hyvä neiti Fairin osassa ja Ralph Graves Alvarezin ystävänä sopii hänen vastanäyttelijäkseen hienosti. Clarine Seymourin esittämästä Chiquitasta ei sen sijaan ole juuri hyvää sanottavaa, mitähän ihmettä Griffith on miettinyt huoliessaan mukaan näinkin hölmösti luodun hahmon?
Vaikka Scarlet Days sisältääkin lainsuojattomia, toimintaa, yllättävän brutaalia väkivaltaa sekä tietysti myös romantiikkaa, ei elokuvasta jää loppujen lopuksi juuri mitään käteen. Kokonaisuus ei ole kuitenkaan perinteisellä tavalla heikko vaan ennemminkin tyhjänpäiväinen: kuvat lipuvat silmien edessä tekemättä sen enempää vaikutusta, eikä se ole koskaan hyvä asia. Niinpä elokuvaa voikin suositella ainoastaan innokkaimmille Griffithin elokuvien ystäville.
Tuotanto: D. W. Griffith Productions
Ohjaus: D. W. Griffith
Käsikirjoitus: Stanner E. V. Taylor
Kuvaus: G. W. Bitzer
Leikkaus: James Smith
Näyttelijät: Carol Dempster (neiti Fair), Richard Barthelmess (Alvarez), Eugenie Besserer (Rosie Nell), Clarine Seymour (Chiquita), Ralph Graves (Randolph), Walter Long (King Bagley), George Fawcett (sherifffi), Kate Bruce (täti)