SEITSEMÄN MAHDOLLISUUTTA
Busterin miljoonat
Buster Keatonin viides elokuva ei valmistunut onnellisten tähtien alla. Tuottajana toiminut Joseph Schenck oli ostanut omin päin oikeudet Broadwaylla epäonnistuneeseen näytelmään, jota Keaton kaiken lisäksi inhosi alusta alkaen. Taitava käsikirjoittajaryhmä onnistui kuitenkin muokkaamaan näytelmästä käyttökelpoista materiaalia tunnin mittaiseen elokuvaan.
Jimmie Shannon (Keaton) on osakkaana konkurssikypsässä yhtiössä – ellei rahaa velkoihin pian löydy, saattaa osakkaita uhata jopa vankilatuomio. Apu ongelmaan löytyy yllättäen, kun Jimmie saa kuulla perineensä isoisältään seitsemän miljoonaa dollaria. Ainoa ehto perinnölle on, että hänen on mentävä naimisiin vielä samana päivänä. Ongelmaan on helppo ratkaisu: perinnön saamiseksi Jimmie päättää naida pitkäaikaisen mielitiettynsä Maryn (Ruth Dwyer). Valitettavasti hän esittää asiansa tälle huolimattomasti, eikä tyttö myönny kosintaan luullessaan Jimmien toimivan vain perintö mielessään. Nyt Jimmielle tulee kiire, sillä aika rientää eikä morsiamesta ole tietoakaan.
Keaton ei halunnut olla elokuvan kanssa missään tekemisissä sen valmistumisen jälkeenkään, siksi heikkona hän sitä piti. Ei ihme, sillä otollisista lähtökohdistaan huolimatta Seitsemän mahdollisuutta on Keatonin elokuvaksi yllättävän hengetön. Varsinkin elokuvan alkupuolisko on heikko, sillä Jimmien vaikeasta tilanteesta ei saada huumoria kuin ajoittain. Varsinainen toiminta pääsee kunnolla vauhtiin vasta puolessa välissä, kun Jimmie herää morsianehdokkaista täyttyneestä kirkosta ja joutuu säntäämään pakosalle. Yleensä Keatonin elokuvien vauhdikkaat lopetukset ovat erittäin taidokkaita, mutta tällä kertaa jakso tuntuu sisältöönsä nähden aivan liian venytetyltä.
Itse asiassa elokuva oli jo tuomittu epäonnistumaan, kun Keaton huomasi erään ennakkonäytöksen aikana yleisön nauravan kohtaukselle, jossa morsianehdokkaita pakoon juokseva Jimmie joutuu väistelemään rinteeltä vyöryviä kiviä. Alun perin yksittäiseksi, ohimeneväksi kohtaukseksi tarkoitettu tapahtuma oli koeyleisön mielestä niin hauska, että siitä kehitettiin elokuvan loppuhuipennus – juuri se, mistä Seitsemän mahdollisuutta nykyään muistetaan.
Elokuva merkitsi Keatonille erään aikakauden loppua, kun kaksi vuotta tiiviisti yhdessä työskennellyt käsikirjoittajaryhmä hajosi. Jean Havez kuoli sydänkohtaukseen ennen elokuvan ensi-iltaa, Joseph Mitchell siirtyi Universalille ja Clyde Bruckman Harold Lloydin leipiin. Kameramiehenä toiminut Elgin Lessley puolestaan löysi uuden työnantajan koomikko Harry Langdonista. Bruckman ja Lessley palasivat vielä toisinaan Keatonin seuraksi, mutta vastaavanlaista ryhmää tähti ei enää onnistunut kokoamaan.
Tuotanto: Buster Keaton Productions
Ohjaus: Buster Keaton
Käsikirjoitus: Roi Cooper Megrue, Clyde Bruckman, Jean C. Havez, Joseph A. Mitchell (David Belascon näytelmästä)
Kuvaus: Byron Houck, Elgin Lessley
Lavastus: Fred Gabourie
Leikkaus: Buster Keaton
Näyttelijät: Buster Keaton (Jimmie Shannon), Ruth Dwyer (Mary), T. Roy Barnes (yhtiökumppani), Snitz Edwards (lakimies), Frances Raymond (Maryn äiti)