SENDOMIRIN LUOSTARI


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Ruotsalaisen mestariohjaaja Victor Sjöströmin menestyksekäs 1920-luku alkoi teoksella, joka tänä päivänä ei saa juuri huomiota Sjöströmin uraa tarkasteltaessa. Itävaltalaisen Franz Grillparzerin tarinaan perustuva Sendomirin luostari on kaikesta huolimatta aivan kelpo teos, vaikka se kieltämättä välityöltä kokonaisuutena tuntuukin. Jos ei muuta, niin antaahan elokuva lisää perspektiiviä Sjöströmin urasta kiinnostuneille.

Sendomirin jylhä luostari kätkee sisälleen synkän salaisuuden, jonka vain harvat tietävät. Paikalle saapuvat matkamiehet kiinnostuvat luostarin historiasta ja pyytävät saada tietää, kuka luostarin oikein on perustanut. Niinpä eräs asukeista istuu alas ja kertoo heille alakuloisen tarinan rikkaasta kreivistä, tämän vaimosta ja heidän valheeksi muuttuneesta avioliitostaan.

Klostret i Sendomir                  Klostret i Sendomir

Se ettei Sendomirin luostari kohoa keskivertoa paremmaksi elokuvaksi, on yllättävää, sillä siinä on kuitenkin melkoisesti hyvää. Goottilaistyyli sopii elokuvaan hyvin ja niin puvustus kuin lavastuskin on onnistuneen näköistä. Tarina on varsin tuttu, mutta onnistuu silti yllättämään ankaruudellaan: aviorikoksen tekijä ei ansaitse armoa. Nimekäs näyttelijäryhmä (Tore Svennberg, Aarne-herran rahoissa loistanut Richard Lund sekä debyyttinsä tekevä Tore Teje) on vahvassa vedossa ja Sjöström kuljettaa tarinaa mallikkaasti ilman turhia katkoksia. Myös draamaa on tarjolla yllin kyllin ja Henrik Jaenzon rakentaa muutamia erittäin mallikkaita kuvasommitelmia.

Muutama tärkeä seikka vesittää kuitenkin lopputulosta. Ensinnäkin, Sendomirin luostari on elokuvallisesti vanhanaikainen, monin paikoin se on kuin filmattua teatteria - Sjöström oli näytellyt tarinan teatterivuosinaan, joten tällä saattoi olla osuutta asiaan. Toisekseen elokuva kärsii lyhyestä kestostaan, sillä alle tunnin mittaisena sen hahmot jäävät ohuiksi, eikä heihin ehdi juuri tutustua. Myös henkilöiden motiivit jäävät perustelematta ja tapahtumat olisivat vaatineet enemmän aikaa kehittyä. Yksi kelallinen lisämateriaalia nimenomaan hahmojen kehittelyyn, niin kyseessä voisi olla vaikka kuinka hieno teos.

Sendomirin luostari on kaksijakoinen kokonaisuus. Siinä on paljon hyvää, mutta vastaavasti myös jonkin verran heikkoakin ainesta. Tämä elokuva on aina jäänyt - ja tulee todennäköisesti myös jäämään – Sjöströmin suurten elokuvien varjoon, vaikka kriitikoilta se onkin saanut varsin hyviä arvosteluita. Perusteos, joka innostaa varmasti kaikkia Sjöströmin elokuvista kiinnostuneita, mutta ”perustavalliselle” mykkäelokuvankatsojalle Sendomirin luostari ei tarjoa kuin tunnin verran ruotsalaista elokuvahistoriaa.

KLOSTRET I SENDOMIR, 1920 Ruotsi

Tuotanto: Svenska Bio Ohjaus: Victor Sjöström Käsikirjoitus: Victor Sjöström (Franz Grillparzerin tarinasta) Kuvaus: Henrik Jaenzon Lavastus: Alexander Bako, Axel Esbensen
Näyttelijät: Tore Svennberg (kreivi Starchensky), Tora Teje (Elga, hänen vaimonsa), Richard Lund (Oginsky), Renée Björling (Dortka, kamarineito), Gun Robertson (Starchenskyn tytär)



© 2.5.2009 Kari Glödstaf