SHAKKIKUUME
”Älä unohda, kultaseni, että avioliiton suurin uhka on – shakki.”
Tie miehen sydämeen ei käy vatsan vaan shakkilaudan kautta. Kun shakkiin hurahtanut nuorimies unohtaa viedä rakastettunsa vihille sotkeuduttuaan yksin käymänsä shakkipelin saloihin, hän saa pakit ja molempien maailma tuntuu sortuvan. Myöhemmin heidän tiensä kohtaavat uudelleen, tällä kertaa varsin yllättävässä paikassa.
Vsevolod Pudovkin, neuvostoliittolaisen elokuvan Rafaeliksi nimetty ohjaajamestari opiskeli fysiikkaa, kemiaa ja matematiikkaa Moskovan yliopistossa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Sodan syttyessä hän astui armeijan palvelukseen ja oli rintamalla vuosina 1914-1915, kunnes jäi vangiksi ja joutui saksalaisten vankileirille. Pudovkin onnistui pakenemaan leiriltä ja palasi Moskovaan vuonna 1918. Hän työskenteli vähän aikaa laboranttina, kunnes kiinnostui elokuvasta ja siirtyi opiskelemaan alaa Moskovaan, jonne oli sodan jälkeen avattu maailman ensimmäinen elokuvakoulu. Opiskeluvuosinaan Pudovkin toimi niin näyttelijänä, käsikirjoittajana kuin apulaisohjaajanakin. Vuonna 1922 hän siirtyi Lev Kulešovin elokuvaryhmään, josta matka jatkui kolme vuotta myöhemmin Mezhrabpom-Rus -elokuvayhtiöön.
Pudovkinin ensimmäinen ohjaustyö uudelle työnantajalleen oli Nikolai Shpikovskin kanssa yhdessä ohjattu Shakkikuume, neuvostoliittolaisella ammattitaidolla ja tyylikkyydellä tehty, amerikkalaisista komedioista gageihinsa esimerkkejä keksinyt kaksikelainen lyhytelokuva. Tunneskaalan ääripäitä liioittelematta käyttävä Shakkikuume sisältää hauskoja oivalluksia älypeliin hurahtamisesta (mihin kaikkeen shakkiaihetta voikaan käyttää), lisäksi se kuvaa itse peliä kiinnostavasti ja innoittaen. Lajin historiaan vihkiytyneet voivat tämän elokuvan kautta myös ihailla 1920-luvun kuuluisia pelaajia, heistä tunnetuimpana maailmanmestari José Capablanca.
Shakkikuume on kuvitukseltaan hyvin yksinkertainen teos, jokainen otos on tarkkaan harkittu ja viimeistelty. Elokuvan ydin on Pudovkinin erinomaisesti hallitsema leikkaus, joka kuljettaa tarinaa viipyilemättä kohti loppuhuipentumaa. Neuvostoliittolaisen elokuvan historiasta laajalti kirjoittanut Jay Leyda kertoo, että saadakseen shakkimestarit esiintymään tämän kaltaisessa elokuvassa, Pudovkinin ja kuvaajana toimineen Anatoli Golovnjan piti huijata heitä ja esiintyä uutiskuvaajina – vasta leikkauspöydällä Pudovkin liitti kuvat toisiinsa ja sai aikaan haluamansa lopputuloksen. Leyda ei osaa kertoa näkikö kuubalainen Capablanca Shakkikuumetta koskaan, sillä elokuva esitettiin ensimmäisen kerran ulkomailla vasta vuonna 1937.
Tuotanto: Mezhrabpom-Rus
Ohjaus: Nikolai Shpikovski, Vsevolod Pudovkin
Käsikirjoitus: Nikolai Shpikovski
Kuvaus: Anatoli Golovnja
Leikkaus: Vsevolod Pudovkin
Näyttelijät: José Capablanca (maailmanmestari), Vladimir Fogel (sankari), Anna Zemtsova (sankaritar), Anatoli Ktorov (sakotettu kansalainen), Ivan Koval-Samborski (poliisi), Jakov Protazanov (apteekkari), Juli Raizman (apteekkarin apulainen), Mihail Zharov (maalari), Fjodor Otsep, Boris Barnet