Vaikka John Ford tunnettiin jo mykkäkaudella parhaiten westerneistään, teki hän paljon muutakin. Varsinkin Rautahevon (1924) jälkeen Fordin uralla alkoi kausi, joka koostui kaikesta muusta kuin lännenelokuvasta. Tähän joukkoon lukeutuu myös vuonna 1926 valmistunut The Shamrock Handicap, Fordin ensimmäinen romanttinen Irlanti-kuvaelma. Merkittäväksi elokuvan tekee myös se, että se oli sittemmin maailmanmaineeseen nousseen Janet Gaynorin ensimmäisiä pääosarooleja.
”Vanha Irlanti, missä metsästäjän torvi voidaan usein kuulla kukkuloilla…”
Sir Miles O’Hara, sukunsa viimeinen miespuolinen edustaja, on pahoin velkaantunut. Syy on hänen hyväsydämisyydessään: vaikka O’Haralla on kotikyläläisiltään paljonkin saatavia, ei hän raaski vaatia köyhien kanssaveljiensä viimeisiä ropoja. Mutta kun veronkerääjä saapuu peräämään saataviaan, on O’Harankin toimittava. Hän päättää myydä hienot kilpahevosensa.
Paikalle saapuu amerikkalainen pohatta, mutta kauppoja ei kuitenkaan synny. Sen sijaan O’Haran tallipojalle Neilille tilaisuus muodostuu onnenpotkuksi, sillä hän saa mahdollisuuden lähteä vuolemaan kultaa amerikkalaisille laukkaradoille. Taakse jäävät niin rakastettu Sheila kuin kotimaakin, mutta Neil vannoo palaavansa takaisin. Ryhmän tiet kuitenkin yhtyvät suunniteltua aiemmin, kun rahan puute pakottaa O’Haratkin valtameren taa.
Vaikka The Shamrock Handicap ei lukeudukaan Fordin suurimpien mykkäelokuvien joukkoon, olisi hän voinut Irlannista kertovien elokuvien sarjansa huonomminkin aloittaa. The Shamrock Handicap on nimittäin hieno esimerkki siitä, että Ford osasi luoda visuaalisesti näyttäviä elokuvia jo ennen Murnaulta saamiaan vaikutteita: irlantilaismiljöö on häpeilemättömän romantisoitu, eivätkä New Yorkin näkymätkään mitään realistisimpia ole. Mutta koska kyseessä on fordilainen aikuisten satu, joka vielä sijoittuu ohjaajan ihannoimaan kaukaiseen ja idylliseen maailmaan, ovat ratkaisut täysin perusteltuja ja hyväksyttäviä.
Tarinaltaan The Shamrock Handicap on jokseenkin tyypillinen kertomus vaikeuksien kautta voittoon nousevasta ryhmästä, jolla riittää periksiantamattomuutta, lojaaliutta sekä rakkautta niin toisiaan kuin perinteitään ja juuriaan kohtaan. Fordin elokuva on myös kertomus ylpeydestä ja rohkeudesta – vahvalla tahdolla mennään läpi harmaan kivenkin. Tyypillistä amerikkalaista elokuvaa, mutta tässä tapauksessa toimivaa ja viihdyttävää.
Pääosaa esittävä Janet Gaynor oli hionut taitojaan monissa lyhytelokuvissa, ennen kuin onnistui saamaan huomiota vuonna 1926 valmistuneessa elokuvassa Synnin ja tulvan tuhoja (The Johnstown Flood). Pian tämän jälkeen hän esittikin jo pääosaa The Shamrock Handicapissa, josta tie jatkui aina vain ylöspäin. Mikäpä oli jatkuessa, sillä sen verran vakuuttavasti Gaynor roolistaan suoriutuu. Englantilaissyntyinen Leslie Fenton on hänen vastanäyttelijänään myös pätevä, mutta todellinen tähti on Fordin vakiokasvo J. Farrell MacDonald, joka onnistuu hauskuuttajan roolissaan erinomaisesti. Kohtaus, jossa maahan muuttaneet O’Harat syövät päivälliseksi hanhea, toistuu dramaattisempana versiona George Stevensin Jättiläisessä (1956).
Tuotanto: Fox Film Corporation
Ohjaus: John Ford
Käsikirjoitus: John Stone (Peter B. Kynen tarinasta)
Kuvaus: George Schneiderman
Välitekstit: Elizabeth Pickett
Näyttelijät: Janet Gaynor (Sheila O’Hara), Leslie Fenton (Neil Ross), Willard Louis (Orville Finch), J. Farrell MacDonald (Cornelius Emmet Sarsfield O’Shea), Claire McDowell (Molly O’Shea), Louis Payne (Sir Miles O’Hara), Georgie Harris (Bennie Ginsburg), Andy Clark (”Chesty” Morgan), Ely Reynolds (Virus Cakes), Brandon Hurst (veronkerääjä)