SHEIKIN POIKA
23. elokuuta 1926 koki elokuvamaailma sen astisen historiansa suurimman järkytyksen: ihailtu ja palvottu valkokankaan puolijumala Rudolph Valentino oli kuollut newyorkilaisessa sairaalassa verenmyrkytykseen ainoastaan 31-vuotiaana. Valentinon kuolema aiheutti käsittämättömät mittasuhteet saavuttaneen hysterian miljoonien surressa suurta elokuvatähteä, joka vain hetkeä aiemmin oli ollut nousemassa takaisin suuruuteen viimeisimmän elokuvansa Sheikin poika myötä.
Viisi vuotta aiemmin valmistuneen Sheikin jatko-osa kertoo nuoresta Ahmedista (Valentino), joka rakastuu kauniiseen tanssijatar Yasminiin (Vilma Banky). Sen sijaan että tytön pahamaineinen isä, maantierosvo André (George Fawcett) luovuttaisi tyttärensä vauraan sheikki Ahmed Ben Hassanin pojalle, vangitsee hän joukkoineen tyttärensä rakastetun lunnasrahojen toivossa. Ahmedin ystävät vapauttavat hänet, mutta siihen mennessä rosvojoukko on jo ehtinyt mustamaalata Yasminin Ahmedille väittämällä tätä koko suunnitelman organisoijaksi. Viha ottaa Ahmedista vallan ja hän päättää kostaa tytölle tapahtuneen.
Valentinon tunnetuin elokuva ei lukeudu millään muotoa mykän ajanjakson suurten elokuvien joukkoon, mutta on siitä huolimatta kelpo viihdettä. Sheikin poika perustuu edeltäjänsä tavoin E. M. Hullin tarinaan, josta käsikirjoituksen muokkasivat Frances Marion sekä Fred De Gresac. Peruselementeiltään tarina on tuttu ja turvallinen, kahden nuoren vastoinkäymisillä silattu rakkaustarina, joka ei tarjoa katsojalle mitään kioskiromantiikkaa suurempaa. Osaava käsikirjoituskaksikko on kuitenkin onnistunut sisällyttämään elokuvaan sen verran runsaasti huumoria, toimintaa ja seikkailua, että latteudet on valmis antamaan anteeksi.
Sheikin poika on huomattavasti huolitellumpi ja tekniseltä toteutukseltaan korkealaatuisempi kuin edeltäjänsä. Bagdadin varkaan (1924) hulppeat studiolavasteet suunnitellut William Cameron Menzies tekee tälläkin kertaa erinomaista työtä ja luo elokuvaan romanttista fantasiaa ja itämaista mystiikkaa sekoittavan, kiehtovan maailman. George Barnes maalailee katsojan iloksi toinen toistaan näyttävämpiä ja kauniimpia otoksia ja rutiiniohjaaja George Fitzmaurice pitää huolen, että kaikki hoituu niin kuin pitääkin.
Valentino näyttelee itse kaksoisroolin esittäen sekä Ahmedia että tämän isää. Tähden näyttely on laadukasta ja hillittyä kokonaisuuden lukeutuessa hänen uransa vakuuttavimpiin. Unkarilaissyntyinen Blanky säestää häntä hyvin ja heidän romanttisissa kohtauksissaan on huomattavasti enemmän tunnetta ja eroottista väreilyä kuin mitä Valentinon ja Agnes Ayresin tuokioissa viisi vuotta aiemmin. Ayres on tälläkin kertaa mukana näytellen Ahmedin äitiä. Rosvojoukosta parhaiten esiin nousee Montagu Love uhkaavan Ghabahin roolissa.
Sheikin poika nosti Valentinon uran takaisin raiteilleen muutaman heikomman teoksen jälkeen ja melko varmasti hän olisi palannut omalle paikalleen suurten tähtien joukkoon, ellei kohtalo olisi puuttunut peliin. Kauaa ei Bankynkaan nousujohteinen ura jatkunut, vaan hän vetäytyi valkokankailta äänielokuvan tulon myötä.
Tuotanto: Feature Pro Inc.
Ohjaus: George Fitzmaurice
Käsikirjoitus: Frances Marion, Fred De Gresac (E. M. Hullin novellista)
Kuvaus: George Barnes
Lavastus: William Cameron Menzies
Välitekstit: George Marion Jr.
Näyttelijät: Rudolph Valentino (Ahmed/Ahmed Ben Hassan), Vilma Bánky (Yasmin), George Fawcett (André), Montagu Love (Ghabah), Karl Dane (Ramadan), Bull Montana (Ali), Bynunsky Hyman (Pincher), Agnes Ayres (Diana)