SHEIKKI
Italialaissyntyinen Rudolph Valentino (1895-1926) oli kultaisen kaksikymmenluvun kirkkaimpia elokuvatähtiä, jota naiset intohimoisesti palvoivat ja miehet syvästi inhosivat. Valentino herätti ennennäkemätöntä hysteriaa, jollaista ei ole koettu elokuvamaailmassa sitten hänen päiviensä. Monen aikalaisensa tavoin Valentino kokeili onneaan Griffithin alaisuudessa, joka kuitenkin hylkäsi hänet elokuviin sopimattomana. Muutamien vähäpätöisten roolien jälkeen Valentino teki läpimurtonsa Rex Ingramin elokuvassa Neljä ratsastajaa (1921), jonka kuuluisa tangokohtaus lumosi elokuvayleisön täysin. Vielä suurempaa oli luvassa hänen siirryttyään samana vuonna Metro Picturesilta Paramountin leipiin. Uusi yhtiö näet ymmärsi oitis Valentinon arvon valkokankaan hurmurina, eikä aikaakaan, kun hän nousi todelliseen supertähteyteen. Tämä tapahtui heti uuden yhtiön ensimmäisen elokuvan, George Melfordin ohjaaman Sheikin (1921) myötä.
Kuten elokuvan nimikin kertoo, esittää Valentino vaikutusvaltaista ja puoleensavetävää sheikki Ahmed Ben Hassania, joka ihastuu koko sydämestään nuoreen englantilaisnaiseen, Diana Mayoon (Agnes Ayres). Tunne ei ole molemminpuolinen, sillä Diana pitää sheikkiä muiden arabien kaltaisena, omahyväisenä villi-ihmisenä. Hassan on kuitenkin tottunut saamaan haluamansa ja hän kaappaa Dianan leiriinsä. Sheikin lähentely-yritykset eivät saa vastakaikua ja aikansa odoteltuaan hän päättää laskea naisen menemään. Paluumatkalla sivistyksen pariin Diana joutuu sheikki Omarin vangiksi eikä Hassanin auta kuin rientää tätä pelastamaan.
Valentinon kuuluisin elokuva perustuu E. M. Hullin samannimiseen tarinaan, joka oli herättänyt melkoisesti pahennusta eroottisuudellaan. Tarinan mahdollisesta rohkeudesta ei ole kuitenkaan elokuvaan eksynyt kuin murusia sinne tänne, sillä käsikirjoitus on enemmänkin romanttista melodraamaa kuin mitään muuta – eikä tätäkään missään ikimuistoisessa muodossa. Latteahkosta käsikirjoituksesta olisi varmasti joku osaavampi tekijä saanut puristettua enemmän irti, mutta Melfordin taitamaton ohjaus vesittää kokonaisuuden lopullisesti. Valitettavasti Valentino joutui kärsimään taitamattomista ohjaajista koko uransa ajan, tältä kannalta katsottuna jääminen Metron riveihin olisi ollut parempi ratkaisu.
Elokuvan tyylikkään ulkoasun lisäksi sen suurin arvo on Valentinon näyttelijätyöskentelyssä. Charmikas tähti suoriutuu roolistaan kiitettävästi, eikä hänen suosionsa salaisuus jää kenellekään epäselväksi. Sen sijaan halvan kioskikirjallisuuden tasoisen käsikirjoituksen takia ei muusta näyttelijäkaartista saada käytännössä mitään irti, vaan niin Ayres kuin sheikin ystävää esittävä Adolphe Menjou hukataan täysin. Sääli, sillä osaavilla näyttelijöillä olisi varmasti ollut elokuvalle huomattavasti enemmän annettavaa.
Tuotanto: Famous Players-Lasky Corporation
Ohjaus: George Melford
Käsikirjoitus: Monte M. Katterjohn (Edith M. Hullin novellista)
Kuvaus: William Marshall
Näyttelijät: Rudolph Valentino (sheikki Ahmed Ben Hassan), Agnes Ayres (Lady Diana Mayo), Adolphe Menjou (Raoul de Saint Hubert), Walter Long (Omair), Frank Butler (Sir Aubrey Mayo), Charles Brinley (Mustapha Ali), George Waggner (Yousaef), Lucien Littlefield (Gaston)