John Fordin mykkäelokuvia on kohdannut käsittämätön hävikki, sillä ainoastaan viidesosa Fordin tuon aikakauden tuotannosta on säilynyt - vastaavanlaista on tuskin käynyt kenenkään toisen suuren amerikkalaisohjaajan kohdalla. Siksipä jokainen Fordin löydetyistä mykkäelokuvista on kuin aarre, erityistapaus, jonka haluaa ehdottomasti nähdä. Itselleni tällainen teos on hänen kuudes ohjaustyönsä, vuonna 1917 valmistunut Straight Shooting. Se on samalla myös ensimmäinen ”kokoillan” John Ford -elokuva, sillä ohjaajan aiemmista kaksikelaisista filmeistä poiketen Straight Shootingilla on mittaa viiden kelan verran.
Straight Shootingin tarina on nähty valkokankailla satoja kertoja. Se kertoo ahneesta karjatilallisesta, joka haluaa häätää lähialueille asettuneet farmarit tiloiltaan, tarvittaessa vaikka väkivaltaa käyttäen. Karjaparoni pyytää avukseen äkkipikaista pistoolisankaria, joka rakastuu kuitenkin farmarin kauniiseen tyttäreen ja asettuu poikkiteloin karjaparonia vastaan. Ihmissuhteita selvitellään luotien viuhuessa sinne tänne, ennen kuin rauha laskeutuu lopulta preerialle.
Universalilla uransa aloittanut Ford ja hänen läheisimmät työtoverinsa, pistoolisankari Cheyenne Harryä esittävä Harry Carey ja käsikirjoittajana toiminut George Hively kokivat Straight Shootingin aiheen niin tärkeäksi, että halusivat tehdä elokuvasta aiempaa pidemmän. Uransa alusta alkaen varsin omaperäiseltä toimijalta vaikuttanut Ford ei vaivautunut kysymään yhtiöltä lupaa moiseen, vaan kuvasi omin päin elokuvan loppuun saakka. Tuotantoryhmän kerrotaan raivostuneen filmimateriaalin haaskauksesta, mutta studiopäällikkö Carl Laemmle ja hänen uusi apulaisensa Irving Thalberg antoivat ohjaajalle synninpäästön. Ford ei palannut tämän jälkeen enää kaksikelaisten pariin. Universalin lyhennetty versio Straight Shootingista laskettiin levitykseen vasta vuonna 1925.
Straight Shooting on sympaattinen elokuva, jossa on persoonallinen ote monine tuttuine John Ford -elementteineen. Moniulotteinen päähahmo, omaperäinen huumori, ohjaajan tavaramerkiksi muodostuva hautajaiskohtaus ja monet kuvakompositiot osoittavat Fordin olleen jo tuolloin tietoinen vahvuuksistaan. D. W. Griffithin vaikutus on nähtävissä Kansakunnan synnyn (1915) kaltaisen loppuhuipentuman lisäksi myös farmariperheen hahmoissa, joiden hyveellisyydessä ei ole särön säröä. Perheen tytärtä esittävä Molly Malone tuo mieleen Griffithin vakiotähden Mae Marshin, Hoot Gibson puolestaan Bobby Harronin. Harry Carey onnistuu näyttelijöistä parhaiten, muiden tyytyessä tekemään sen, mitä ohjaaja vaatii.
Elokuvalla on myös heikkoutensa. Tarina on viisikelaisena turhan pitkitetty, eikä tyhjäkäynniltä vältytä. Toimintaa on lännenelokuvaksi harmittavan vähän ja lopputaistelukin on hivenen sekavasti toteutettu. Elokuvan viimeiset metrit tuntuvat erikoisilta, mikä Ford-tutkijoiden mukaan johtunee eri printtien yhdistelemisestä. Kokonaisuudessaan Straight Shooting on kuitenkin kelpo western, jonka ei tarvitse hävetä edes William S. Hartin teoksille. Jos pidät myöhemmin samana vuonna valmistuneesta Bucking Broadwaysta, pidät varmasti myös tästäkin.
Tuotanto: Universal
Ohjaus: John (Jack) Ford
Käsikirjoitus: George Hively
Kuvaus: George Scott
Näyttelijät: Harry Carey (Cheyenne Harry), Duke Lee (Thunder Flint), George Berrell (Sweetwater Sims), Molly Malone (Joan Sims), Ted Brooks (Tom Sims), Hoot Gibson (Danny Morgan), Milt Brown (Black-Eyed Pete), Vester Pegg (Placer Fremont)