VAUHDIN VAARASSA TYTÖN TÄHDEN
”Bill, why you don’t take the game seriously? You’ll never be a driver if you don’t.”
Warner Archive Collection on julkaisusarja elokuville, jotka saavat esitysaikaa Yhdysvaltojen tv-kanavilla, mutta joista isot julkaisutalot eivät ole juurikaan kiinnostuneet. Kotikeräilijän onneksi sarjaa päivitetään melko tiiviisti ja vieläpä siten, että mukaan on saatu myös lukuisia mykkäelokuvia. Lisämateriaalittomat julkaisut ovat hinnaltaan sopivan huokeita, joten pelkästään Warnerin julkaisuja hankkimalla pystyy kokoamaan itselleen kattavan elokuvakirjaston. Ainoa moitteen sana liittyy nimikkeisiin, jotka aivan liian harvoin edustavat elokuvahistorian parhaimmistoa. Toisaalta monet julkaisuista ovat harvinaisempaa materiaalia, mikä kompensoi leffafriikkien harmistusta.
Mykkäelokuva oli jäämässä jo hyvää vauhtia taka-alalle MGM:n tuottaessa kilparadoille sijoittuvan draaman Speedway, joka sai Suomessa huomattavasti runollisemman nimen Vauhdin vaarassa tytön tähden. Se on kertomus ikääntyvästä kilpa-ajajasta (Ernest Torrence), joka osallistuu Indianapolisin autokilpailuun, mutta joutuu sydänvaivojensa vuoksi jättämään leikin kesken jo ennen kisan alkua. Valitettavasti hänen ottopoikansa (William Haines) on hypännyt kilpailijan leiriin, eikä siltä suunnalta ole apua saatavilla – ei, ennen kuin muuan kaunokainen (Anita Page) puuttuu tapahtumiin.
Lännenelokuva, gangsterielokuva, urheiluelokuva, collegekomedia, kilpa-autoelokuva – Hollywood on aina osannut ratsastaa kulloisenkin suosikkigenren aallonharjalla. Harmi vain, että liian usein ensimmäisten teosten jälkeiset nimikkeet jäävät mielikuvituksettomiksi rahastusyrityksiksi, joista on vaikea löytää mitään kiinnostavaa. Myös tämä elokuva kuuluu pahoin epäonnistuneiden mitättömyyksien joukkoon. Se on lähestulkoon jokaiselta osa-alueeltaan tylsä ja lapsellinen teos, jonka vähäisetkin mahdollisuudet hukataan laiskaan kerrontaan ja yllätyksettömiin juonenkäänteisiin. Nuoren miehen kasvutarinasta olisi voinut ehkä saada jotain irti, mutta tekijöiden mielenkiinto ei ole riittänyt sen työstämiseen.
Yleisö viihtyi katsomoissa kuitenkin hyvin, kiitos viimeisen mykkäelokuvaroolinsa tehneen William Hainesin. Amerikkalaisen elokuvayleisön suosikkinäyttelijöihin lukeutuneen Hainesin taidoista voi olla montaa mieltä, mutta hyvin hän istuu tälläkin kertaa rooliinsa – olkoonkin, että hänen hahmostaan on tehty täydellisen väritön ja särmätön, siloposkinen suunpieksäjä, joka ymmärtää elämässä tekemänsä virheet juuri oikealla hetkellä ja saa ne vielä hoidettuakin ilman kenenkään vastaväitteitä. Anita Pagen tehtävänä on toimia nuorukaisen järjen äänenä ja siinä hän onnistuukin kelvollisesti, mutta muuten hänen hahmossaan ei ole muisteltavaa. Ernest Torrence, Karl Dane ja Polly Moran tekevät rutiinisuoritukset.
Tuotanto: Metro-Goldwyn-Mayer
Ohjaus: Harry Beaumont
Käsikirjoitus: Alfred Block, Ann Price, Byron Morgan (viimeksi mainitun tarinasta)
Kuvaus: Henry Sharp
Lavastus: Cedric Gibbons
Leikkaus: George Hively
Musiikki: William Axt
Puvustus: David Cox
Välitekstit: Joseph Farnham
Näyttelijät: William Haines (Bill Whipple), Ernest Torrence (Jim MacDonald), Anita Page (Patricia Bonner), Karl Dane (Dugan), John Miljan (Lee Renny), Eugenie Besserer (rva MacDonald), Polly Moran (tarjoilijatar)