KALPEAN KREIVIN HÄÄT
Kiusanaimiset
”Rakastumiselle on vain kaksi parannuskeinoa: naimisiin meno tai itsemurha.”
Majestic Theatren lavalla esitetään suursuosittua sisällissotanäytelmää. Jo yli neljän viikon ajan eturivissä on istunut nuori, tyylikkäästi pukeutunut herrasmies, jonka katse seuraa näytelmää herkeämättä sen jokaisen kohtauksen jo tuntien. Tai jos oikein tarkkoja ollaan, hän seuraa näytelmän naistähteä Trilby Drewiä, johon hän on palavasti rakastunut. Kun eräs statisteista joutuu jättämään paikkansa, miehelle aukeaa mahdollisuus päästä lähemmäs ihastustaan.
Vain vuosi MGM:lle saapumisen jälkeen Buster Keaton oli menettänyt loputkin alkuperäisestä tekijäryhmästään, kun Clyde Bruckman, Elgin Lessley ja Fred Gabourie olivat siirtyneet toisiin tehtäviin. Suurta palkkaa Keatonille maksanut yhtiö otti yhä suurempaa kontrollia hänen työstään, mikä johti tähdelle epäedullisiin kompromisseihin. Elokuvanteon vaikeudet heijastuivat yksityiselämään ja päinvastoin, joten Keaton alkoi ajautua yhä syvemmälle taiteelliseen ja henkilökohtaiseen kurimukseen. Hänen toinen MGM-elokuvansa Kalpean kreivin häät osoittaa jo selvästi, millaisissa vaikeuksissa vain muutamaa vuotta aiemmin juhlittu Keaton elokuvantekijänä oli.
Kalpean kreivin häät on vauhdikas elokuva, jonka jokaiseen kohtaukseen on yritetty saada mukaan jotain hauskuutta: on teatterihupailua, avioliittokomediaa, salakuljettajia ja vauhdikas merijakso tulipaloineen ja takaa-ajoineen. Toiset gageista ovat erittäin toimivia – Peggy Pepperin (Marion Daviesin roolihahmo Show Peoplessa, 1928) elokuvamainos, Keaton sammuttamassa suurta paloa pienen kahvikupin avulla, koska ämpärillä ei mahdu nostamaan jahdin ikkunasta vettä – mutta kokonaisuudesta on kadonnut persoonallisuus ja aitous. Koska käsikirjoittajat olivat MGM:n ammattilaisia eivätkä Keatonin omia valintoja, eivät he yltäneet tähden kanssa samalle aaltopituudelle. Suurimman osan vitseistä olisikin voinut lakaista suoraan roskakoriin tai tarjota jollekin inspiraationpuutteessa olleelle b-luokan koomikolle. Myös Keatonille ominaiset tekniset erikoisuudet puuttuvat elokuvasta täysin.
Vaikka tähtikään ei ole aivan parhaimmillaan, on hän luonnollisestikin elokuvan parasta antia ja koettaa parhaansa mukaan saada gagit toimimaan kuten pitää. Dorothy Sebastian hänen vastanäyttelijänään on myös hyvä, joskin Kalpean kreivin häitä katsoessa on helppo huomata, miksei hän koskaan noussut aivan suurimpaan tähtiluokkaan: aavistuksen liian persoonattoman oloisen Sebastianin ympärillä oli vielä muutamaa astetta kovemman luokan tähtiä (Greta Garbo, Marion Davies, Joan Crawford), joiden varjoista olisi ollut kenen tahansa vaikea nousta esiin. Keatonin ja Sebastianin suhde jatkui valkokankaan ulkopuolellakin muutaman vuoden verran.
Äänielokuva oli jo päivän puheenaihe ja Keatonkin olisi halunnut siirtyä niiden pariin. MGM ei tähän suostunut, sillä se halusi sijoittaa voimavaransa musikaaleihin ja draamoihin. Tämä ei varmastikaan edistänyt tähden ja studion entisestään huonoja välejä, mutta eipä Keatonilla ollut vastaan sanottavaa. Kalpean kreivin häät menestyi mainiosti lippuluukuilla, joten MGM sai taas osoittaa Keatonille tietävänsä elokuvateollisuuden lainalaisuudet häntä paremmin. Itse en ole samaa mieltä, vaan olisin toivonut Keatonin mykkäelokuvahyvästeistä hieman tyylikkäämpää ja unohtumattomampaa.
Tuotanto: Metro-Goldwyn-Mayer
Ohjaus: Edward Sedgwick
Käsikirjoitus: Ernest S. Pagano, Richard Schayer, Robert Hopkins (Lew Liptonin tarinasta)
Kuvaus: Reggie Lanning
Lavastus: Cedric Gibbons
Leikkaus: Frank Sullivan
Välitekstit: Robert Hopkins
Näyttelijät: Buster Keaton (Elmer), Dorothy Sebastian (Trilby Drew), Edward Earle (Lionel Benmore), Leila Hyams (Ethyl Norcrosse), William Bechtel (Nussbaum), John Byron (Scarzi), Hank Mann (näyttämömestari)