I PROMESSI SPOSI
Nälänhädässä riutuva Milano ja Como-järven rannalla sijaitseva pieni maalaiskylä toimivat keskeisinä näyttämöinä italialaisen kaunokirjallisuuden klassikoihin lukeutuvan I promessi sposin (ilm. 1827, suom. 1910-1911 nimellä Kihlautuneet) kuuluisimmassa mykkäelokuvafilmatisoinnissa. Ensimmäisen kerran Alessandro Manzonin romaani filmattiin jo vuonna 1908, mutta tämä Luca Comerion ohjaama versio on tiettävästi kadonnut. Sittemmin aiheesta on tehty vielä viisi elokuvaa ja kolme tv-sarjaa. Amilcare Ponchielli sävelsi aiheesta oopperan jo vuonna 1856.
Tarinan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1628, jolloin Pohjois-Italia oli Espanjan vallan alla. Sen päähenkilöinä ovat samassa kylässä asuvat Renzo (Domenico Serra) ja Lucia (Emilia Vidali), joiden hääsuunnitelmat kariutuvat inhan valloittajan, Don Rodrigon (Mario Parpagnoli) iskettyä silmänsä Luciaan. Nuoret pakenevat ja eroavat hetkeksi, mutta vannottavat toisilleen palaavansa vielä yhteen. Kun Don Rodrigo saa tietää tapahtuneesta, hän lähtee miestensä kanssa etsimään karkulaisia.
Historian myllerryksiin kietoutuneita rakkaustarinoita on valkokangas tulvillaan, eikä Mario Bonnardin ohjaama I promessi sposi nouse niistä millään muotoa esiin. Itse asiassa se ei nouse edes keskikastiin, ainakaan mikäli Manzonin romaani on katsojalle tuntematon. Historioitsijoiden mukaan Bonnardin elokuvan alkuperäinen versio oli neljä ja puoli tuntia pitkä, kaksiosainen järkäle, josta on sittemmin muokattu yleisölle sopivampi versio katsottavaksi. Tämä näkyy valitettavan hyvin, sillä tällaisenaan elokuva on hyppivä, päähenkilöt kerta toisensa jälkeen hukkaava ja kaikin puolin sekava kokonaisuus, josta on vaikea saada otetta. I promessi sposi on toiminut todennäköisesti paremmin alkuperäisessä muodossaan kuin jälkipolville säilyneenä, hieman yli kaksituntisena versiona.
I promessi sposi on tuotettu kuluja säästämättä ja se näkyy myös elokuvan ulkoasussa. Puvustus ja lavastus ovat pikkutarkkaa työtä ja joukkokohtauksissa on paikoin jopa Lubitschille ja Griffithille ominaista taituruutta. Komeimmaksi yksittäiseksi tuokioksi nousee harmillisen lyhyt jakso, jossa nimettömäksi jäävä aatelismies näkee tekemänsä pahat teot aavemaisina houreina. Myös pitkä kamera-ajo Don Rodrigon juhlapäivällisiltä on maininnan arvoinen.
Näin elokuvan ensimmäisen kerran Pordenonen festivaaleilla 2018, enkä vaikuttunut näkemästäni. Ostin sen kuitenkin dvd:llä myöhäisempää tarkastelua varten, mutta uusintakatselu ei vaikuttanut mielipiteeseeni ainakaan positiivisella tavalla. Kenties elokuva toimisi paremmin Manzonin romaanin lukeneelle, mutta itseni tämä teos jätti lähes täysin kylmäksi. Elokuvasta valmistettiin ääniraidalla varustettu versio vuonna 1934 ja siitä on sijoitettu näyte italialaisen dvd-julkaisun lisämateriaaleihin.
Tuotanto: Bonnard-Film
Ohjaus: Mario Bonnard
Käsikirjoitus: Mario Bonnard (Alessandro Manzonin romaanista)
Kuvaus: Giuseppe-Paolo Vitrotti
Lavastus: Camilo Innocenti
Puvustus: Camilo Innocenti
Näyttelijät: Emilia Vidali (Lucia), Domenico Serra (Renzo), Nini Dinelli (Monzan nunna), Mario Parpagnoli (Don Rodrigo), Rodolfo Badaloni (nimeämätön aatelinen), Umberto Scalpellini (Don Abbondio), Ida Carloni-Talli (Agnese), Enzo Biliotti (veli Cristoforo)