ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Hollywoodin hengen ruumiillistumana muistettu Cecil B. DeMille toimi sekä näyttelijänä että teatterituottajana Broadwaylla ennen yllättävää siirtymistään elokuvien maailmaan. Vuonna 1913 hän oli mukana perustamassa elokuvayhtiötä yhdessä ystäviensä Jesse L. Laskyn ja Samuel Goldfishin (myöh. Goldwyn) kanssa. DeMille nimitettiin uuden yhtiön johtajaksi ja ensi töikseen hän sai tehtäväkseen matkustaa Los Angelesiin tehdäkseen elokuvan suositusta näytelmästä, The Squaw Manista. Koska DeMille oli noviisi elokuvien suhteen, sai hän avukseen ohjaaja Oscar Apfelin ja jo teatterissa pääosaa näytelleen Dustin Farnumin.

DeMillen debyytti ei ollut mikä tahansa tuotos, vaan se oli merkittävä paitsi puolentoista tunnin kestonsa vuoksi, myös siksi, että sitä pidetään kaikkien aikojen ensimmäisenä Hollywoodissa valmistuneena pitkänä elokuvana. The Squaw Manin menestyksen johdosta myös muut elokuvantekijät alkoivat filmata yhä pidempiä tarinoita. Myös elokuvateollisuus alkoi keskittyä entistä enemmän länsirannikolle, eikä aikaakaan, kun Hollywoodista oli kehittynyt amerikkalaisen elokuvan tärkein tukikohta.

The Squaw Man on kertomus brittiläisestä James Wynnegatesta, joka joutuu väärin perustein syytetyksi kavalluksesta. Hän tietää kuka on oikea syyllinen, mutta päättää pysyä vaiti, sillä hän haluaa suojella salaa rakastamansa naisen perheen nimeä – naisen aviomies on nimittäin kavalluksen takana. Tapahtuneen seurauksena Wynnegate jättää kotimaansa taakseen ja matkustaa Amerikkaan, kauas entisen elämänsä ongelmista ja murheista. Amerikka tarjoaa hänelle uuden mahdollisuuden ja pian hän huomaakin olevansa menestyksekkään karjatilan isäntä.

Vaikka elokuvalla onkin kosolti historiallista arvoa, eivät sen elokuvalliset ansiot ole kovinkaan kaksiset eikä se pituutta lukuun ottamatta poikkea aikalaisistaan millään muotoa edukseen. Tarinassa olisi potentiaalia huomattavasti enemmänkin, mutta DeMille ei vielä osaa ottaa siitä läheskään kaikkea irti. Ylipäätään mikään elokuvassa ei anna viitettä siitä, että sen ohjaajasta oli lähivuosien aikana kehittymässä yksi alansa suurimmista nimistä. Vaikka elokuvassa on hivenen toimintaa, ripaus romantiikkaa sekä ohjaajalle tyypilliseen tapaan tunteisiin vetoava lopetus, on kokonaisuutena The Squaw Man jokseenkin mielenkiinnoton melodraama. Ohjaus on innotonta ja niinpä elokuvasta puuttuu niin tunnelma kuin hahmojen väliset jännitteetkin – edes kohtauksesta, jossa Jim Wynnegate tapaa rahat kavaltaneen huijarin, ei oteta juuri mitään irti. Muutamat tarinaan sisällytetyt ulkoilmakohtaukset tuovat vaihtelevuutta muuten teatterimaiseen ja melko tylsään kokonaisuuteen.

Kuten arvata saattaa, ei tällaisiin asioihin tuohon aikaan kiinnitetty huomiota samalla lailla kuin nykyään, vaan The Squaw Man sai kiitettävän vastaanoton. Nykyään The Squaw Man tekee tuskin vaikutusta kuin täydellisesti mykkäelokuviin ihastuneeseen katsojaan, elokuvahistoriasta kiinnostuneet voivat pitää tätä DeMillen harjoitustyönä. Aihe sen sijaan kiinnosti ohjaajaa ja hän filmasikin tarinan vielä kahdesti uudelleen (1918, 1931). Näiden versioiden on kerrottu onnistuneen huomattavasti edeltäjäänsä paremmin.

THE SQUAW MAN, 1914 Yhdysvallat

Tuotanto: Jesse L. Lasky Feature Play Company Ohjaus: Cecil B. DeMille, Oscar Apfel Käsikirjoitus: Cecil B. DeMille, Oscar Apfel (Edwin Milton Roylen näytelmästä) Kuvaus: Alfred Gandolfi Lavastus: Wilfred Buckland Leikkaus: Mamie Wagner
Näyttelijät: Dustin Farnum (kapteeni James Wynnegate), Winifred Kingston (lady Diana), Red Wing (Nat-U-Ritch), Monroe Salisbury (Sir Henry), Foster Knox (Sir John), Jose Singleton (Tabywana), Dick Lareno (Big Bill), Fred Montague (Petrie), William Helmer (Cash Hawkins), Baby De Rue (Hal)