SHOOTING STARS
”Tärkeää ei ole se, mitä näet studiossa, vaan se mitä näkyy valkokankaalla.” F. W. Murnau
Elokuvien tekoa ja elokuvamaailman pelisääntöjä esiteltiin 1920-luvulla lukemattomia kertoja etenkin Amerikassa. Näiden teosten juonet kietoutuivat yleensä nuoren tytön Hollywood-unelmien ympärille, joissa katsojille osoitetaan lopussa, että maineen ja rahan tavoittelun sijaan vain todellinen ystävyys tai perheen perustaminen on tärkeää. Useimmat aihetta käsittelevät elokuvat ovat vaatimattomia ja oikeastaan vain King Vidorin Show People (1928) pystyy muuhunkin kuin unelmakaupungin esittelyyn.
Englantilaisen elokuvan unohdettuihin suurnimiin lukeutuneen Anthony Asquithin ensimmäinen ohjaustyö sijoittuu elokuvien maailmaan, mutta toisin kuin amerikkalaiset vastineensa, sen tarkoituksena ei ole esitellä studioiden kulisseja, vaan todellista elämää unelmien valmistamisen keskellä. Kolmiodraama elokuvakuningattaren Maen (Annette Benson), hänen vastanäyttelijänsä ja aviomiehensä Julianin (Brian Aherne) ja suositun slapstick-koomikon Andyn (Donald Calthrop) välillä päättyy kaikkien heidän elämän pysyvästi muuttavaan tragediaan.
Elämä unelmien taustalla oli usein hyvin dramaattista, kukapa elokuvahistoriaa lukenut ei olisi tietoinen alaa koetelleista skandaaleista ja tragedioista. Nimeltään kaksimerkityksinen Shooting Stars tarttuu aiheeseensa vakavasti ja kiihkoilematta: se mitä tapahtuu valkokankaalla voi poiketa suuresti todellisuudesta. Kun Julian toivoo elämän yhtäällä olevan kuin elokuvissa, Mae tuskailee salasuhteensa paljastuttua, kuinka avioero ja skandaali tulevat viemään häneltä kaiken. Suuri yleisö on armoton ja vaikuttavassa loppukohtauksessa näemme, kuinka eilispäivän tähti on tämän päivän unohdettu suuruus.
Shooting Stars sekoittelee onnistuneesti sekä saksalaisen että amerikkalaisen elokuvan tyylejä. Asquith on katsonut aikakautensa merkittävimmät elokuvat huolellisesti ja vaikka aivan kaikkien ratkaisuiden tarpeellisuudesta en olekaan hänen kanssaan samaa mieltä, on lopputulos etenkin esikoiselokuvaksi hyvin vaikuttava. Brittiläisen vähäeleisesti kerrotussa tarinassakaan ei ole moittimista, joskin olisin kaivannut siihen hieman enemmän tunnetta ja draamaa. Näyttelijät ovat mainioita ja etenkin chaplinmaisesti toikkaroiva Donald Calthrop vaihtaa onnistuneesti tyyliään hahmonsa elokuvapersoonan ja siviiliolemuksen välillä.
Alfred Hitchcockin Puhtauden lunnaissa (1930) kiristäjää esittänyt Calthrop koki tosielämässäkin kuvaustragedian, kun hän studion kielloista huolimatta vei nuoren naisen pukuhuoneeseensa vierailulle kesken Spanish Eyes (1930) -musikaalin kuvausten. Huoneen lämmitin sytytti naisen yllä olleen leningin tuleen ja pelastusyrityksistä huolimatta hän sai niin pahoja palovammoja, että kuoli niihin myöhemmin sairaalassa. Oikeus vapautti Calthropin kaikista syytteistä, mutta tapahtuneen saama julkisuus vaikutti sekä hänen siviilielämäänsä että uraansa: Calthrop alkoi juoda ja vaikka hän jatkoikin työskentelyä, ei näyttelijän kerrota koskaan toipuneen onnettomuudesta entiselleen.
Tuotanto: British Instructional Films Ltd.
Ohjaus: A. V. Bramble, Anthony Asquith
Käsikirjoitus: John Orton
Kuvaus: Stanley Rodwell, Henry Harris
Lavastus: Ian Campbell-Gray, Walter Murton
Näyttelijät: Annette Benson (Mae Feather), Brian Aherne (Julian Gordon), Donald Calthrop (Andy Wilks), Chili Bouchier (Winnie), Wally Patch (näyttämöapulainen), David Brooks (Turner), Ella Daincourt (Asphodel Smythe), Tubby Phillips (lihava mies), Ian Wilson (toimittaja)