KOHTALON KUVASTIN
Gloria Swanson oli noussut markiisittaren arvonimen myötä Hollywoodin viralliseksi kuninkaalliseksi, mutta hän halusi olla sitä myös elokuvien saralla. Se onnistui ainoastaan ryhtymällä omien elokuviensa tuottajaksi, koska vain siten pystyi toteuttamaan omat suunnitelmansa niin elokuvien kuin työryhmänkin suhteen. Swanson todennäköisesti tiesi, että vain ani harva näyttelijä tai ohjaaja oli pystynyt pyörittämään omaa tuotantoyhtiötä kauan, mutta ryhtyi silti toimeen.
Gloria Swanson Picturesin ensimmäiseksi elokuvaksi valikoitui suosittu näytelmä nuoresta naisesta, jonka on valittava rakkausavioliiton tai rahalla silatun avioliiton välillä. Aiheen ensimmäinen versio valmistui vuonna 1919, jolloin Clara Kimball Young esitti elämän peruskysymysten äärellä tuskailevaa nuorta naista. Liekö Swanson tuntenut henkilökohtaista viehtymystä aiheeseen ottaessaan sen käsittelyyn, olivathan hänen avioliittonsa poikkeuksetta lyhytaikaisia ja jo tuohon aikaan huhuttiin, että meneillään oleva liittokin solmittiin vain komealta kalskahtavan arvonimen vuoksi. Olipa syy mikä tahansa, maaliskuussa 1927 ensi-iltansa saanut Kohtalon kuvastin sai kunnian olla ensimmäinen Gloria Swansonin itsenäisesti tuottama elokuva.
”Mitään hyvää ei tapahdu tekemällä vääriä asioita, vaikka siten auttaisi muita.”
Kohtalon kuvastin alkaa lyhyellä prologilla Egyptistä. Muuan nuori nainen hakee turvapaikkaa temppelistä samaan aikaan, kun hänen rakastettunsa surmataan temppelin edustalla. Naista halajavan ylipapin tyrmistykseksi neito heittäytyy ennemmin kuolemaan kuin antautuu hänelle. Ylipapin ylle lankeaa synkkä varjo, joka poistuu vasta sitten, kun hän on hyvittänyt tekonsa ja auttanut vastaavaan tilanteeseen ajautuvat nuorukaiset yhteen. Papin vaellus kestää vuosisatoja, ennen kuin hän tapaa kuolleen neidon reinkarnaation.
Tämä tapahtuu Yhdysvalloissa. Sunya Ashling on lupaava laulajatar, jonka rakastettu Paul on siirtymässä työasioiden vuoksi Etelä-Amerikkaan, mikä tarkoittaisi heidän eroaan. Paul ei halua kuitenkaan laskea tyttöystävästään irti, vaan tarjoaa tälle avioliittoa. Se ei puolestaan sovi Sunyan rahavaikeuksissa kamppailevalle isälle, joka haluaa tyttärelleen rikkaan puolison. Silloin paikalle saapuu outo muukalainen, joka näyttää Sunyalle tämän tulevaisuuden.
Kohtalon kuvastimen perusopetuksena tuntuu olevan se, että mitä tahansa teemmekin, tekomme kaikuu iäisyyteen. Miksi emme sitten ole huolissamme teoistamme ja niiden seurauksista? Tähänkin elokuva antaa vastauksen: niin kauan kuin toimimme sydämemme mukaan, emme voi toimia väärin. Yksinkertaista ja järkeenkäypää, mutta harmi vain, ettei näiden mielenkiintoisten neuvojen avulla ole saatu aikaiseksi kuin vaatimaton ja helposti unohdettava melodraama. Mystiikka ja kristallipallonäkymät tekevät lopputuloksesta entistä höperömmän, olkoonkin, että neljällä aikatasolla liikkuvan tarinan toteuttaminen on vaatinut osaamista.
Gloria Swansonissa on särmää ja eloisuutta vaikka muille jakaa, mutta niin loistava näyttelijä kuin Swanson onkin, ei hänestäkään ole tällaisen elokuvan kannattelijaksi. Tähti olisi tarvinnut avukseen taitavan ohjaajan, joka olisi nostanut tarinan keskinkertaisten melodraamojen yläpuolelle ja ladannut siihen pakahduttavia ja tunteilla täytettyjä kohtauksia, mutta Albert Parkerista ei sellaiseksi ole. Vaikka rutiiniohjaajana muistetun Parkerin työstä ei löydy mitään suurempaa huomautettavaa, ei vastaavasti myöskään mitään erityistä. Suuri syy tähän on tietysti myös tarinalla, joka on aivan liian keinotekoinen ja toimimaton. Kohtalon kuvastin oli James Whalen Frankensteinissa (1931) esiintyvän John Bolesin ensimmäinen merkittävä elokuvarooli.
Kaiken moitteen keskeltä on nostettava yksi erinomaisesti toimiva osa-alue, nimittäin lavastus. Swansonin työryhmä ei pihdannut kuluissa, mikä näkyikin lopulta budjetin ylittymisessä. Rahat on kaikesta huolimatta käytetty hyvin ja Kohtalon kuvastin onkin erittäin vaikuttavan näköinen teos. Tällä kertaa se ei vain riitä ja siksi Kohtalon kuvastin on helppo haudata keskinkertaisuuksien alati kasvavaan röykkiöön.
Tuotanto: Gloria Swanson Pictures
Ohjaus: Albert Parker
Käsikirjoitus: Earle Browne, Lenore J. Coffee (Max Marcinin ja Charles Guernon näytelmästä)
Kuvaus: Robert Martin
Lavastus: Hugo Ballin
Musiikki: William Perry
Puvustus: René Hubert
Välitekstit: Cosmo Hamilton
Näyttelijät: Gloria Swanson (Sunya Ashling), John Boles (Paul Judson), Pauline Garon (Anna Hagan), Ian Keith (Louis Anthony), Andres de Segurola (Paolo De Salvo), Anders Randolf (Robert Goring), Hugh Miller (hylkiö), Robert Schable (Henri Picard), Ivan B. Lebedeff (Ted Morgan)