SUOMEN PUU- JA PAPERITEOLLISUUS


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Vanhan sanonnan mukaan matkailu avartaa. Näin tapahtui omalla kohdallani hieman yllättäen, kun vierailin viime lokakuussa vaimoni kanssa Punkaharjun puulajipuistossa sekä Suomen Metsämuseo Lustossa. Tässä tapauksessa avartuminen ei tarkoita pelkästään puulajipuiston kiinnostavaa luontopolkua, eikä erittäin innostavaa metsämuseota, vaan siellä esitettävää elokuvaa, josta en ollut millään tapaa tietoinen. KAVI:n vastaava arkistonhoitaja Tommi Partanen valaisi tietämätöntä ja kertoi kyseessä olevan Heikki Ahon ja Björn Soldanin vuonna 1930 ensi-iltansa saanut dokumenttielokuva Suomen puu- ja paperiteollisuus. Reilun tunnin mittaista elokuvaa ei ole julkaistu kotiformaatissa, mutta on katsottavissa ilmaiseksi Elävä muisti -sivustolta.

Suomen puu- ja paperiteollisuus valmistui aikanaan ulkomaiselle yleisölle ja sen tarkoituksena oli esitellä Suomi metsäteollisuusmaana, jossa vanhanaikaiset työskentelytavat (tukkijätkät, jokiuitot) ja modernit teollisuusmenetelmät (sahat, selluloosatehtaat, spriinjalostamot laboratorioineen) sulautuvat yhdeksi, maalle vaurautta tuovaksi kokonaisuudeksi. Tuloksena oli dokumentti, jossa kuljetaan koko maa läpi pohjoisesta etelän vientisatamiin ja esitetään kaikki puuteollisuuden mahdolliset välivaiheet ja raaka-aineen käyttömahdollisuudet.

Suomen puu- ja paperiteollisuus                  Suomen puu- ja paperiteollisuus

Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton ja Suomen Metsänhoitoyhdistyksen Metsätaloudellisen Valistustoimiston tilauksesta tehty dokumenttielokuva on huolella tehty kokonaisuus. Aiheesta kiinnostumattomalle tai vanhoja dokumentteja kaihtavalle katsojalle sillä tuskin on paljoa annettavaa, mutta maamme historiasta kiinnostunut saa siitä varmasti paljon irti. Kiinnostusta ei tietenkään vähennä se, että koko komeus on kuvattu vain muutamaa vuotta ennen kuin suosittu kirjailijamme Kalle Päätalo (1919-2000) aloitti oman tukkimiesuransa ja elokuvaan tallentunut kuvamateriaali on siten myös autenttista ajankuvaa Päätalon kuvaaman Iijoki-sarjan ajoilta.

Aho ja Soldan ovat ammattilaisina tienneet, mihin kamera tulee kulloinkin laittaa. He ovat samalla pystyneet ohjeistamaan kuvissa näkyviä työläisiä olemaan välittämättä kuvaajasta, sillä ainoastaan muutamassa kohtauksessa illuusio kamerasta näkymättömänä tarkkailijana rikkoutuu. Nämä ovat kuitenkin pelkkiä kauneusvirheitä muuten hienosti kulkevassa elokuvassa. Lappeenrantalaisena ihastun tietenkin myös moniin tehdasvierailuihin, enkä vähiten Kaukaan lankarullatehtaan esittelyyn tai paikallisen vaneritehtaan työtapojen läpikäymiseen. Koko ketju päättyy Kotkan satamaan, josta suuri osa puuteollisuuden tuotteista lähetettiin ulkomaille. Informatiivisten tekstiplanssien mukaan ”puutavaroiden ja puujalosteiden viennin arvo on yli 80 % Suomen koko viennin arvosta” eli mistään nappikaupasta ei tuolloinkaan ollut kyse.

Elokuva on alkuperäistietojen mukaan ollut hieman yli sadan minuutin mittainen. Materiaalihävikin huomaa katsoessa, sillä muutamissa kohdin välitekstit seuraavat toisiaan ilman varsinaista, aiemmassa planssissa esitettyä kuvamateriaalia. Tämä on tietenkin harmillista, mutta ei juurikaan vaikuta katselunautintoon. Aivan kuten Erkki Karun ja Eero Leväluoman Finlandia (1922), myös tämä Ahon ja Soldanin dokumenttielokuva on kansallisaarre, jota tulisi esittää yhtenä maamme syntymää kuvaavista avainteoksista, mielellään tietenkin komealla musiikilla säestettynä.

SUOMEN PUU- JA PAPERITEOLLISUUS, 1930 Suomi

Tuotanto: Aho, Soldan & Co. Ohjaus: Heikki Aho, Björn Soldan Suunnittelu: Olli Heikinheimo, S. A. Sohlman, Emil Vesterinen (Suomen Metsänhoitoyhdistyksen Metsätaloudellinen valistustoimistosta) Kuvaus: Heikki Aho, Björn Soldan Leikkaus: Heikki Aho, Björn Soldan
Kesto: 71 min.
Ensi-ilta: 13.4.1930
Lähdemateriaali ja kuvat: KAVI, Finna/Elävä muisti

Katso elokuva.



© 18.12.2022 Kari Glödstaf