SYVYYDEN KÄTKÖSSÄ
Jos on Laura La Plante tätä nykyä unohdettu suuruus (kts. Young Ideas, 1924), vielä pahemmin vuodet ovat haalistaneet Hobart Boswarthin sädekehää. 1910-luvulla aivan kirkkaimpiin tähtiin lukeutuneen näyttelijän menestyksen vuosilta ainoastaan muutama elokuva on säilynyt, ja nekin ovat todella vaikeasti saavutettavissa. Niinpä nykykatsoja joutuu muodostamaan käsityksensä Bosworthin taidoista seuraavan vuosikymmenen tuotantojen kautta, ja vaikka hän saikin nimensä näyttelijäluettelossa varsin korkealle, hänen roolinsa olivat enemmänkin taustalla tai jäivät muuten ykköskorin tähtien varjoon.
Bosworthin tunnetuimpiin tähtihetkiin lukeutuu ehdottomasti kostonhimoisen Oscar Krugin rooli elokuvassa Behind the Door (1919). Pian tämän jälkeen elokuvan ydinryhmä – Bosworth, tuottaja Thomas H. Ince, ohjaaja Irvin V. Willat, käsikirjoittaja Luther Reed sekä kuvaaja J. O. Taylor – päättivät kuvata toisenkin merille sijoittuvan seikkailun, tosin sillä periaatteella, että tällä kertaa katsojia ei piinattaisi edellisen elokuvan kaltaisilla julmuuksilla. Kun mukaan liitettiin vielä Lloyd Hughesin kaltainen, mukavassa nousukiidossa ollut nuorukainen, oli koossa etukäteen ajateltuna varsin hyvät edellytykset menestyselokuvalle. Näin ei kuitenkaan käynyt ja tätä nykyä keväällä 1920 ensi-iltansa saanut ja vuonna 2021 restauroitu Syvyyden kätkössä on jokseenkin tuntematon tuttavuus.
Syvyyden kätkössä kertoo iäkkäästä syvänmerensukeltajasta (Bosworth), joka pelastaa yhdessä poikansa (Hughes) kanssa haaksirikkoutuneen sukellusmiehistön jäsenistön ja heistä tulee sankareita. Merenalaisten rikkauksien perässä oleva huijarikaksikko (George Webb, Grace Darmond) ottaa kaksikkoon yhteyttä, mutta turhaan: isä kieltäytyy riskeeraamasta henkeään kalleuksien tähden. Koska tämän mieltä ei saada muuttumaan, parivaljakko päättää kääntyä pojan puoleen, joka ennen pitkää suostuu toteuttamaan heidän suunnitelmansa.
Syvyyden kätkössä alkaa sähköisesti ja ensimmäisen kolmanneksen aikana sillä onkin kaikki mahdollisuuden kasvaa odotusten kaltaiseksi jännityselokuvaksi. Koska pelkkä sukeltaminen ja aarteenetsintä ei sellaisenaan riitä puolentoista tunnin mittaiseen elokuvaan, muuttuu tarina ennen pitkää kuvaukseksi huijaamisesta ja uhrautumisesta. Valitettavasti siihen ei ole saatu samanlaista intoa kuin hienosti kuvattuihin ja uskottavasti toteutettuihin merenalaisiin jaksoihin ja siksi elokuvan keskikohdalla meno onkin jo turhan tavanomaista. Lopun haaksirikko kaikkine seurauksineen ja viimeisine sukelluksineen on jälleen takuuvarmaa työtä. Kauniisti maalatut tekstiplanssit liittyvät kulloisiinkin kohtauksiin.
”Kuvasarja tekee uskottavan ja samalla opettavaisenkin vaikutuksen. Jännittävyyttä siitä ei myöskään puutu. Näemme sukeltajan vaarallisen työn, näemme öisen haaksirikon kaameuden. Kaiken tämän keskuksena on seikkailijapariskunta, jonka pauloihin on joutunut nuori, rohkea sukeltaja. Pääosien esittäjät ovat aika hyviä näyttelijöitä.” (Suomen Sosialidemokraatti, 24.4.1923).
Tuotanto: Thomas H. Ince Corporation
Ohjaus: Irvin V. Willat
Käsikirjoitus: E. Magnus Ingleton (Luther Reedin tarinasta)
Kuvaus: J. O. Taylor
Välitekstit: Leo H. Braun, Carl Schneider, F. J. Van Halle
Näyttelijät: Hobart Bosworth (Martin Flint), Edith Yorke (Martha Flint), Lloyd Hughes (Paul Flint), Grace Darmond (Edna Gordon), George Webb (James Arnold), Gladys George (Alice), J. P. Lockney (Dave)
Kesto: 92 min.
Ensi-ilta: 20.5.1920 / 22.4.1923