”Do men look for the true heart of woman? Or are most of them caught by the net of paint, powder and suggestive clothes?”
Pieni Pine Grooven kylä Indianassa. Susie (Lillian Gish) on nuori ja lapsellinen maalaistyttö, joka rakastaa naapurin Williamia (Robert Harron). Susie haluaa mennä naimisiin Williamin kanssa, mutta toivoo, että poika hankkii sitä ennen itselleen kunnon ammatin. Koska Williamin perheellä ei ole halua rahoittaa poikansa opintoja, päättää Susie uhrautua pojan tulevaisuuden hyväksi. Tälle mitään kertomatta hän myy lehmänsä, jotta poika pääsisi collegeen. Mutta kun William saa opintonsa päätökseen ja palaa kotikylään on jokin muuttunut. Pian Susie saa huomata, ettei olekaan ainoa vaihtoehto mitä vaimoehdokkaisiin tulee.
D. W. Griffithin herkkien, mutta sisällöiltään varsin epätasaisten maalaisdraamojen parhaimmistoon sijoittuva True Heart Susie sai ensi-iltansa välittömästi menestyselokuvaksi osoittautuneen Katkenneita kukkasia –teoksen jälkeen. Katkenneiden kukkasten saama arvostus oli alusta lähtien niin voimakasta, että True Heart Susie hautautui sen alle herättäen vain vähäisesti huomiota. Muutenkin Griffithin maalaisdraamat olivat alkaneet menettää suosiotaan ja niinpä True Heart Susiekin sai hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Sen arvo alkoi nousta vasta vuosikymmeniä myöhemmin ja nykyään sitä pidetään yleisesti yhtenä ohjaajansa suurimmista teoksista.
Parhaimmillaan Griffithin maalaiselokuvat ovat täydellisiä, romantisoituja kuvauksia ohjaajan lapsuuden maailmasta: elämä on kiireetöntä, ihmiset rehellisiä, ahkeria ja ystävällisiä ja elämä hyveellistä. Pahimmillaan ohjaajan hienot nostalgiamatkat vesittyvät ala-arvoisiin ja mitäänsanomattomiin tarinoihin, joiden ainoita avuja ovat Billy Bitzerin kuvaamat kauniit maisemat ja Lillian Gishin mukanaolo. True Heart Susien kohdalla Griffith on ollut kuitenkin erityisen tarkkana siitä mitä valkokankaalle on päästetty. Hän on jättänyt tyystin pois ylimääräiset juonenkäänteet, keventävän komiikan sekä epäuskottavat roolihahmot ja keskittynyt vain ja ainoastaan olennaiseen – pieneen rakkaustarinaan. Lopputuloksena onkin yksinkertainen ja kaunis, koskettava draama, jonka moraalisena opetuksena on, ettei avioliittoa tule solmia liian kevein perustein.
Vaikka Griffithiä pidettiinkin aikoinaan yhtenä parhaimmista näyttelijäohjaajista, ovat hänen metodinsa nykykatsojan silmissä usein auttamattoman vanhanaikaisia. True Heart Susiessa ei onneksi moisesta ole tietoakaan. Jälleen kerran on todettava, että Lillian Gish oli ilmiömäinen näyttelijä. Muutamalla ilmeen tai eleen vaihtelulla hän onnistuu tuomaan esille kulloisenkin tilanteen tunneskaalan täysin uskottavasti. Varsinkin kohtaus, jossa Susie näkee Williamin ja tämän rakastetun puutarhassa on mieleenpainuva nimenomaan Gishin taitavan ilmeidenkäytön ansiosta. Usein laidasta laitaan näyttelemisensä kanssa heittelehtinyt Robert Harron tekee yhden uransa parhaista roolisuorituksista naiivin Williamin roolissa. Harron eläytyy rooliinsa vahvasti ja saa hahmoonsa syvyyttä siinä määrin, että katsojan on helppo tuntea sympatiaa häntä kohtaan. Vähäeleisesti näyttelevän Harronin rinnalla hänen vaimoaan Bettinaa näyttelevä Clarine Seymour kohoaa myös korkeuksiin. Villikkomainen ja eloisa Bettina ennakoi 1920-luvun loppupuolen flapper-tyttöjä.
True Heart Susie on kauttaaltaan onnistunut, haikeana hohtava kuvaus siitä kadonneesta Amerikasta, josta Griffith oli lähtöisin. Amerikan maaseudulle sijoittuvien mykkäelokuvien joukossa se kohoaa korkealle, Griffithin A Romance of Happy Valleyn (1919) sekä Henry Kingin Sukunsa sankarin (1921) rinnalle. Erittäin epätodennäköistä on, että True Heart Susie koskaan nousee suureen suosioon, mutta toivottavasti näin käy, sillä sen elokuva olisi viimein ansainnut.
Tuotanto: D. W. Griffith Productions
Ohjaus: D. W. Griffith
Käsikirjoitus: Marian Fremont
Kuvaus: G. W. Bitzer
Leikkaus: James Smith
Näyttelijät: Lillian Gish (Susie), Robert Harron (William), Clarine Seymour (Bettina), Loyola O'Connor (Susien täti), Wilbur Higby (Williamin isä), Kate Bruce (Bettinan täti), Raymond Cannon (Sporty Malone), Carol Dempster (Bettinan ystävätär), George Fawcett (vieras)