SUURI ROMANSSI
Chaplinin suuri romanssi / Keskeytyneet pidot
Mack Sennettin nimi on kovin harvalle nykypäivän elokuvan ystävälle tuttu, mutta 1910-luvulla asiat olivat toisin. Sennett oli yksi elokuva-alan suurimmista ohjaajanimistä ja hänen Keystone-yhtiönsä komediat olivat valtavan suosittuja. Tämä ei ollut mikään ihme, sillä hänen alaisuudessaan työskenteli vuosien saatossa lukuisia mykän komedian merkkihenkilöitä Charles Chaplinista Harry Langdoniin ja Mabel Normandista Roscoe "Fatty" Arbuckleen. Sennett nimittikin itseään vaatimattomasti Komedian kuninkaaksi.
Pitkät elokuvat alkoivat saavuttaa 1910-luvun alussa suosiota Euroopan lisäksi myös Amerikassa. Kun D. W. Griffith, Cecil B. DeMille ja Thomas H. Ince alkoivat tehdä tahoillaan yhä pidempiä filmejä, oli Sennettin vastattava huutoon samalla mitalla. Hänen yhteistyökumppaninsa eivät olleet ensi alkuun ihastuneita tähän ideaan, mutta kun lähdemateriaaliksi keksittiin Broadwaylla menestynyt näytelmä Tillie’s Nightmare ja mukaan saatiin houkuteltua sen tähtinäyttelijä Marie Dressler, alkoivat rahoittajienkin mielipiteet muuttua. Dresslerin rinnalle kiinnitettiin Keystonen kirkkaimmat tähdet Charles Chaplin ja Mabel Normand ja sivuosissa nähtiin koko joukko yhtiön suosittuja koomikoita.
Chaplin esittää huijaria, joka tutustuu maaseudulla kierrellessään keski-ikäiseen Tillieen (Dressler). Kun huijari saa vihiä naisen varakkuudesta, hän houkuttelee tämän kanssaan kaupunkiin ja anastaa ystävättärensä (Normand) kanssa naisen rahat. Pettynyt Tillie ei halua palata kotiin vaan pestautuu töihin erääseen ravintolaan. Pian elämä hymyilee hänelle jälleen, kun selviää, että hän on setänsä miljoonaomaisuuden ainoa perijä. Uutisen kuultuaan myös huijari palaa katuvaisena takaisin, haluaahan hän toki päästä osalliseksi perinnöstä.
Suuri romanssi oli juuri niin suuri menestys kuin sen tekijät olettivatkin, edustihan se tuon ajan komediatyyliä parhaimmillaan. Sennett tiesi tarkalleen millaisen elokuvan suuri yleisö halusi ja niinpä Suuri romanssi onkin täynnä törmäilyä, läpsimistä, kaatuilua ja rymistelyä – tiilien viskominen on osa flirttailua ja potkun takalistolle voi antaa yhtä hyvin omalle tyttärelle, vieraalle kuin rakastetullekin. Elokuva huipentuu keystonemaiseen tuhoamis- ja takaa-ajojaksoon, jossa Tillie päättää ensin kostaa huijarille kaikista kärsimistään vääryyksistä ja sitten mukaan liittyvät myös Keystonen kuuluisat poliisivoimat.
Nykykatsojaa ei moinen koheltaminen jaksa välttämättä innostaa. Vaikka Sennett käyttääkin temppuvarastonsa viimeistä piirtoa myöten loppuun, on kokonaisuus silti hyvin pitkälle yksinkertaisten gagien kierrättämistä, mikä saattaa tuntua puuduttavalta ja tuskin palkitsee ainakaan slapstickiin tottumatonta katsojaa. Ylimääräistä hauskuutta ei löydy väliteksteistäkään, jotka ovat ennemminkin toteavia kuin naurattavia – suurten tekstaajien aika oli vasta edessäpäin.
Suuri romanssi on arvokas elokuva historialliselta kannalta, mutta jälkipolvia kiinnostanee eniten sen näyttelijät ja heistä etenkin Chaplin. Tässä vaiheessa kannattaa muistaa, ettei hänen hahmonsa ollut tuohon aikaan sen enempää sympaattinen kuin rakastettavakaan, vaan pikemminkin ilkeä kiusanhenki, joka nautti saadessaan aiheuttaa kaaosta. Tämän elokuvan huijarihahmo edustaa samaa lajia, eli on aina valmis käsirysyyn tai ainakin vähintään sanasotaan. Tuttuja eleitä ja liikkeitä hänen työskentelystään kyllä löytää ja vieläpä varsin helposti.
Marie Dressler näyttelee railakkaasti yli, mutta se kuuluu elokuvan tyyliin. Mabel Normand ottaa huomattavasti rauhallisemmin ja monissa kohtauksissa jo pelkästään hänen olemuksensa riittää sähköistämään valkokankaan. Kolmikon yhteistyö sujuu kauttaaltaan hyvin ja kun kokonaisuuteen lisätään koko joukko tuttuja Keystone-kasvoja, on Suuri romanssi todellinen tuon ajan huippukoomikoiden yhteisnäytös. Ainoa joka puuttuu, on Roscoe Arbuckle, sillä kerrotaan, ettei elokuvan tähdeksi palkattu Dressler halunnut toista ylipainoista koomikkoa viemään yleisön mielenkiintoa hänestä.
Suuri romanssi on täysiverinen aikakautensa tuote niin hyvässä kuin pahassakin. Elokuvaan kannattaa suhtautua avoimin mielin ja antaa vauhdin kuljettaa mukanaan, sillä siten tästä saa eniten irti. Luulen, että myös Mack Sennett antaisi katsojille tämän neuvon, mikäli olisi vielä keskuudessamme.
Tuotanto: Keystone Film Company
Ohjaus: Mack Sennett
Käsikirjoitus: Hampton Del Ruth, Mack Sennett (A. Baldwin Sloanen ja Edgar Smithin näytelmästä)
Kuvaus: Hans F. Koenenkamp, Frank D. Williams
Näyttelijät: Charlie Chaplin (huijari), Marie Dressler (Tillie Banks), Mabel Normand (tyttö), Mack Swain (Tillien isä), Charles Bennett (Tillien setä), Chester Conklin (hra Woozis), Gordon Griffith (uutispoika)