SUVAITSEMATTOMUUS
Kansakunnan synnyn (1915) saavuttaman valtaisan maailmanmenestyksen jälkeen ei D. W. Griffithiä kiinnostanut enää palata lyhytelokuvien pariin. Jo valmiiksi kuvattu nykyaikaisjakso The Mother and the Law sai luvan toimia osana suurelokuvaa, jonka veroista ei oltu elokuvamaailmassa aiemmin nähty. Edellisen elokuvansa menestyksen huumaama Griffith nimittäin alkoi suunnitella entistä suurempaa ja mahtipontisempaa elokuvaa, sellaista, joka löisi ympäri maailmaa menestystä niittäneet italialaiset spektaakkelit jokaisella osa-alueella. Neljästä tarinasta neljältä eri aikakaudelta koostuva Suvaitsemattomuus valmistui 1916.
Vaikka elokuvan tarinat heittelevätkin kerronnallisesti vailla systemaattisuutta, on ne tässä esitetty aikajärjestyksessä.
Babylonia 539 eKr. Kuningas Belshazzarin hallitsema kansa elää yltäkylläisyydessä. Sisäinen vaara kuitenkin uhkaa ylipapin apulaisen Rhapsoden pettäessä kuninkaansa ja johdattaessa Kyyroksen armeijan Babyloniaa vastaan.
Juudea 27 jKr. Kristuksen kärsimysnäytelmä lienee kaikille tuttu.
Ranska 1572. Pärttylinyön verilöyly. Alaikäinen kuningas Kaarle XI antaa äitinsä, Katariina de Medici painostamana käskyn, jonka seurauksena tuhannet vääräuskoiset hugenotit murhataan.
Yhdysvallat 1914. Entisen gangsterin ja nuoren tytön rakkaustarina. Gangsterit eivät katso hyvällä entisen jäsenensä irtautumista joukostaan, vaan lavastavat tämän murhaajaksi, jonka seurauksena hänet tuomitaan kuolemaan.
Griffith keskitti luovuutensa ja taitonsa kahteen jaksoon, muinaiseen Babyloniaan sekä nykyaikaistarinaan. Näistä ensin mainittu on suureellisuudessaan elokuvahistorian hätkähdyttävimpiä luomuksia. Jo pelkästään tämä jakso riitti syömään Kansakunnan synnystä saadut voitot ohjaajan luodessa apulaisineen mitä suurinta elokuvaspektaakkelia. Tuhannet avustajat hyörimässä elokuvahistorian suurimpiin lavasteisiin lukeutuvalla Babylonian torilla, Kyyroksen tuhatpäinen valloittaja-armeija sekä kymmeniä metrejä korkeilla Babylonian muureilla käydyt massiiviset taistelukohtaukset muodostavat kokonaisuuden, joka ei hevin unohdu katsojan mielestä.
Nykyaikaistarina puolestaan näyttää Griffithin aidoimmillaan, koskettavien ja pienimuotoisten ihmiskohtaloiden kuvaajana. Kahden eksyksissä vaeltaneen ja sittemmin toisensa löytäneen nuoren vastoinkäymisten saattelema rakkaustarina on koskettavaa elokuvadramatiikkaa parhaimmillaan. Robert Harron näyttelee uuden suunnan elämässään löytävää gangsterinuorukaista hienosti, Mae Marsh puolestaan elää orpotytön roolinsa joka solullaan.
Nämä kaksi elokuvan suuriin hetkiin lukeutuvaa jaksoa onnistuvat osittain peittämään kahden jäljellä olevan tarinan heikkoudet. Kristuksen kärsimysnäytelmä on näistä kahdesta jaksosta huomattavasti parempi, mutta siinä määrin pinnallisesti ja hutaisten toteutettu, ettei katsoja saa tarinasta kunnon otetta missään vaiheessa. Pärttylinyön verilöyly sen sijaan on täysin mitätön ja ihmetellä täytyy, kuinka Griffithin kaltainen suurohjaaja on saattanut jättää filmille mitään näin heikkoa, siksi saamaton koko jakso on.
Griffithin tämän elokuvan kohdalla käyttämä vallankumouksellinen, salamannopea leikkaustyyli on herättänyt aina niin ihailua kuin vastustustakin. Vanhoille neuvostoelokuvan mestareille se toimi suurena innoittajana ja Leninin tiedetään yrittäneen kosiskella Griffithiä työskentelemään Neuvostoliittoon. Tavallista katsojaa elokuvan leikkaus puolestaan hämmensi ja vielä tänäkin päivänä poukkoileva kerronta voi tehdä Suvaitsemattomuudesta vaikeaa seurattavaa.
Vaikka kolmituntinen elokuva rikkoikin Kansakunnan synnyn tavoin pitkän elokuvan standardeja mitä kestoon tulee, oli Suvaitsemattomuudesta tarkoitus tulla vieläkin suurempi järkäle. Griffithin luottonäyttelijä Lillian Gishin mukaan ohjaaja suunnitteli hurjimmissa visioissaan elokuvasta jopa kaksiosaista, jonka kumpikin osa olisi kestänyt neljä tuntia. Tämä ei sopinut levittäjille, joille kolmituntinenkin elokuva oli kestoltaan kauhistus. Tällaiseen muotoon Suvaitsemattomuus kuitenkin lopulta jäi, ja vaikka Gishin muisteloita ei ole vahvistettukaan, perää hänen sanomisissaan on. Vuonna 1919 nimittäin julkaistiin niin Babylonia-jakso kuin Nykyaikaistarinakin irrallisina elokuvina, jotka olivat huomattavasti pidempiä kuin Suvaitsemattomuudessa nähdyt jaksot. Lisäksi Jeesusta esittäneen Howard Gayen tiedetään todenneen, että valtaosa tuota jaksoa käsittelevästä materiaalista oli jätetty elokuvan lopullisesta versiosta pois.
Elokuva oli ensi alkuun valtaisa menestys. Kriitikot ylistivät Griffithiä ja kansa virtasi tupaten täysiin näytöksiin tuhansien jäädessä ulkopuolelle odottamaan vuoroaan. Ensihuuman jälkeen tilanne kuitenkin muuttui. Syitä tähän on etsitty ensimmäisen maailmansodan vaikutuksista, elokuvan vaikeaselkoisuudesta sekä siitä, ettei yleisö innostunut toisesta spektaakkelista heti Kansakunnan synnyn perään. Olipa syy mikä tahansa, niin Suvaitsemattomuudesta tuli aikakautensa tuhoisin taloudellinen epäonnistuminen, jonka myötä Griffith ajautui velkakierteeseen, joka tuli tulevaisuudessa näyttelemään merkittävää osaa hänen urallaan.
Tuotanto: Wark Producing Corporation
Ohjaus: D. W. Griffith
Käsikirjoitus: D. W. Griffith
Kuvaus: G. W. Bitzer, Karl Brown
Lavastus: Walter L. Hall
Leikkaus: D. W. Griffith, James Smith, Rose Smith
Musiikki: J. C. Breil, D. W. Griffith
Puvustus: D. W. Griffith, Clare West
Välitekstit: Anita Loos
Näyttelijät: Lillian Gish (Kehtoa keinuttava nainen), Mae Marsh (Tyttö), Robert Harron (Poika), Howard Gaye (Jeesus), Lillian Langdon (Maria), Margery Wilson (Ruskeasilmä), Eugene Pallette (Prosper Latour), Constance Talmadge (Vuorten tyttö)