Synthetic Sin

PIENI SYNTINEN


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Amerikkalainen Colleen Moore oli herttainen, suutaan muikistava ja silmiään räpyttelevä flapper-tyttö, jonka kanssa mentiin elokuviin tai huvipuistoon, mutta ei sen pidemmälle. Hänen pirteytensä oli tarttuvaa ja nauru sai kyynisimmänkin katsojan suupielet hymyyn. Ei siis ihme, että skandaaleista erossa pysytellyttä Colleen Moorea pidettiin 1920-luvun kaunottarista viattomimpana, sellaisena, jonka vanhemmatkin olivat valmiit hyväksymään.

Valtavasta suosiostaan huolimatta suurin osa tähden elokuvista on teillä tietymättömillä, joten jokaisella löytyneellä nimikkeellä on merkittävästi huomio- ja painoarvoa. Tänä vuonna levitykseen palasi kaksi pitkään kadoksissa ollutta elokuvaa, kun ensin Bolognan Il Cinema Ritrovato -festivaaleilla esitettiin Mooren viimeinen mykkäelokuva Jazzikuningatar (1929) ja myöhemmin syksyllä Pordenonen Le Giornate del Cinema Muto -tapahtumassa tämän edeltäjä, Pieni syntinen. Molemmat elokuvat ovat pitkän uran elokuvamaailmassa tehneen William A. Seiterin käsialaa.

Synthetic Sin                  Synthetic Sin

Pieni syntinen on kertomus pikkukaupungissa asuvasta Betty Fairfaxista (Moore), joka haluaa vakavasti otettavaksi draamatähdeksi. Häneen ihastunut näytelmäkirjailija (Antonio Moreno) veisi Bettyn mieluummin vihille ja toivoisi tämän jättävän moisen haaveilun sikseen, mutta Betty ei ole valmis luopumaan unelmastaan. Päinvastoin, hän jättää kotikaupungin taakseen ja lähtee New Yorkin pahamaineisiin gangsterikortteleihin hankkimaan kokemuksia ja näkemään todellista elämää.

Elokuva perustuu Frederic ja Fanny Hattonin kahden vuoden takaiseen menestysnäytelmään. Vaikka tarina ja tapahtumat ovatkin varsin ennalta-arvattavia, on lopputulos silti miellyttävä ja viihdyttävä. Komiikkaa ja vauhtia on vähintäänkin riittävästi ja lempeän satiiriset viittaukset aikakauden elämäntapoihin ja elokuviin toimivat lähestulkoon moitteetta. Loppua kohden tarina alkaa rakoilla liitoksistaan ja komiikka kierrättää itseään, mutta onneksi Seiter katkaisee pelin ajoissa ja vahingot jäävät minimaalisiksi. Moore ja Moreno ovat hyvä valinta pääosiin, mutta tarinan opetus on sen sijaan turhankin osoitteleva: sen mukaan nuoren tytön paras paikka on vakavaraisen herrasmiehen kainalossa, eikä kokemuksia keräämässä.

Pieni syntinen ei saanut ilmestyessään kovinkaan mairittelevaa vastaanottoa ja useiden kriitikoiden mielestä elokuva toimi ainoastaan tähtensä ansiosta - yleisö oli sen sijaan toista mieltä ja piti näkemästään. Kuten muidenkin menestyselokuviensa kohdalla, Moore lahjoitti tämänkin elokuvan kopion Museum of Modern Artin haltuun. Kun hän alkoi 1950-luvun lopulla kysellä luovuttamiensa kopioiden perään, ne huomattiin kadonneiksi. Onneksi muutama näistä on sittemmin löytynyt ja tänä päivänä neljä Mooren First Nationalille tekemää elokuvaa on tiettävästi tallella. Toivottavasti ne saadaan jonain päivänä kaikkien mykkäelokuvista kiinnostuneiden nähtäville.

SYNTHETIC SIN, 1929 Yhdysvallat

Tuotanto: First National Pictures Ohjaus: William A. Seiter Käsikirjoitus: Thomas J. Geraghty (Frederic ja Fanny Hattonin näytelmästä) Kuvaus: Sidney Hickox, Alvin Knechtel Lavastus: Max Parker Leikkaus: Al Hall, Terry O. Morse Musiikki: Nathaniel Shilkret Puvustus: Max Rée Välitekstit: Tom Reed
Näyttelijät: Colleen Moore (Betty Fairfax), Antonio Moreno (Donald Anthony), Edythe Chapman (rva Fairfax), Kathryn McGuire (Margery, Bettyn sisko), Gertrude Howard (Cassie), Gertrude Astor (Sheila Kelly), Raymond Turner (Sam), Montagu Love (Brandy Mulane)



© 17.11.2014 Kari Glödstaf