TAIVAAN TÄHDEN
Seitsemännessä taivaassa
J. Harold Manners on huoletonta elämää viettävä kiinteistömiljonääri, jolla on omaisuutta enemmän kuin mitä hän ehtii tuhlata – parhaimmillaan mies ostaa uuden auton vain siksi, että se sopii hänen housujensa väriin. Veli Paul on puolestaan köyhälistöalueen katusaarnaaja, joka tyttärensä Hopen kanssa perustaisi lähetysaseman, mikäli heillä vain olisi moiseen tarvittavat varat. Miljonäärin ja saarnamiehen tiet kohtaavat sattumalta ja pian aiemmin nuivasti köyhiin suhtautunut Harold huomaa olevansa aktiivisesti mukana lähetysaseman toiminnassa. Mielenkiintoa työhön ei tietenkään vähennä romanssi saarnamiehen tyttären kanssa.
Harold Lloydin ja ohjaajana toimineen Sam Taylorin monta elokuvaa kestäneen yhteistyön viimeinen hedelmä valmistui vuonna 1926. Se on tähden elokuvista kaikkein suoraviivaisin ja ehkei siksi niin tunnettu kuin vaikkapa sitä edeltänyt Keltanokka (1925). Liekö Buster Keatonin työparina muistetun Clyde Bruckmanin mukaantulolla ollut osuutta asiaan, mutta Taivaan tähden –elokuvasta puuttuu miltei tyystin Lloydin muun tuotannon tapainen hienostuneisuus – pikemminkin mieleen tulee tunnin mittaiseksi venytetty kaksikelainen elokuva, jossa gagien vyörytyksellä on tarkoitus paikata ohuen juonen mahdollisia heikkouksia. Vitsejä ja koomisuuksia viljellään siihen malliin vuolaasti, ettei katsoja pääse missään vaiheessa ainakaan tylsistymään. Vähempikin olisi varmasti riittänyt, vaikka lopun huikea bussiajelu Los Angelesin ruuhkaisilla teillä lukeutuukin Lloydin parhaimpiin valkokangasjaksoihin.
Vitsien lomasta voi poimia kasvukertomuksen rikkaasta ja omahyväisestä miljonääristä, joka huomaa, että elämässä on muutakin tärkeää kuin raha ja hyvä maine. Nimittäin rakkaus, jonka voima pystyy muuttamaan kaiken. Sen myötä miljonääristä sukeutuu köyhälistöalueen sanansaattaja, joka saa jopa kulmakunnan pahimmat gangsteritkin käännytettyä kaidalle polulle. Aidoimmat ja lähimmäisiään pyyteettömästi rakastavimmat henkilöt ovat köyhiä, kun taas rikkaat esitetään itsekeskeisinä, omasta sisäpiiristään huolehtivina henkilöina, joiden mielestä näiden kahden eriarvoisen yhteiskuntaluokan on pysyttävä mahdollisimman etäällä toisistaan. Niinpä he kidnappaavat Mannersin juuri ennen kuin tämän on tarkoitus astua vihille saarnamiehen tyttären kanssa, aikomuksenaan puhua hänelle järkeä. Lopulta apuun rientävät tietenkin Mannersin uudet ystävät, gangsterit, jotka palauttavat sulhon morsiamensa luo.
Perusvarmaa ja erittäin vauhdikasta, mutta samalla hieman ristiriitaisen jälkimaun jättävää elokuvaa. Taivaan tähden on kyllä erittäin energinen kokonaisuus, jonka parissa varmasti viihtyy, mutta samalla siihen olisi kieltämättä kaivannut hieman enemmän sisältöä. Nyt tarina ja jopa sen keskeisimmät hahmot jäävät liian heppoisiksi ja paikoin tuntuukin olevan kyse siitä, kuinka monta erilaista vitsiä käsikirjoittajaryhmä saa elokuvaan mahdutettua. Ristiriita tuntuu suurelta kenties siksi, että kyseessä on Harold Lloyd –elokuva, monen muun mykkäkoomikon kohdalla moinen ei olisi todennäköisesti haitannut millään muotoa.
Lloyd on tuttuun tapaansa elementissään miljonäärin roolissa ja Jobyna Ralston suoriutuu hänkin mainiosti tahollaan – tosin eipä hänen juuri muuta tarvitse tehdä, kuin seistä tarvittaessa tulevan aviomiehensä rinnalla. Gangsteriryhmä on täynnä värikkäitä persoonia, joista olisi varmasti saanut irti enemmänkin, nyt jokainen heistä jää vain kasvoksi valkokankaalla. Kovin montaa mahdollisuutta ei myöskään tarjota Veli Paulia esittävälle Paul Weigelille, joka alun jälkeen jää tarinan osalta miltei tyystin syrjään.
Vaikka Taivaan tähden tuntuukin pikaisesti kokoon kyhätyltä välityöltä Keltanokan ja Pikkuveljen (1927) puristuksessa, menestyi se ilmestyessään erinomaisesti ja se niittää edelleen vuolaita kehuja monilta tahoilta. Vauhdikkaiden komedioiden ystäville se tarjoaa varmasti lukuisat naurut, itse suosin kuitenkin hieman hillitympää ja sisältörikkaampaa komediaa.
Tuotanto: The Harold Lloyd Corporation
Ohjaus: Sam Taylor
Käsikirjoitus: John Grey, Ted Wilde, Clyde Bruckman
Kuvaus: Walter Lundin
Lavastus: Liell K. Vedder
Leikkaus: Allen McNeil
Välitekstit: Ralph Spence
Näyttelijät: Harold Lloyd (miljonääri J. Harold Manners), Jobyna Ralston (Hope, katusaarnaajan tytär), Paul Weigel (Veli Paul), Noah Young (kovanaama), Jim Mason (gangsteri), Robert Dudley (Mannersin sihteeri), Oscar Smith (Mannersin autonkuljettaja), Dick Rush (poliisi)