KAHDEN TANSSIN VÄLILLÄ
Suomalaisesta mykkäelokuvasta on kirjoitettu vuosien saatossa melko paljon, mikä on tietysti vain hyvä asia. Harmittavan monet tekstit käsittelevät kuitenkin samoja elokuvia ja tietyt teokset on unohdettu lähestulkoon kokonaan. Jos tarkastelisimme mikä näytelmäelokuva on saanut vähiten palstamillimetrejä, veikkaisin voittajaksi Waldemar Wohlströmin esikoisohjausta Kahden tanssin välillä, josta on kirjoitettu vuosien saatossa erittäin vähän.
Kahden tanssin välillä pohjautuu kirjailija Unto Seppäsen alkuperäiskäsikirjoitukseen, josta Wohlström muokkasi mieleisensä. Tarina sijoittuu nimensä mukaisesti kahden ravintola Nizzan naamiaisjuhlan väliin ja siinä liikutaan Helsingin juhlista pohjoisen suurille saloille ja takaisin. Sen päähenkilöitä ovat metsänhoitaja Antti Kare (Helge Ranin), metsätoimiston johtaja John Freyberg (Heikki Välisalmi) sekä hänen tyttärensä Margit (Birgit Sergelius). Mitä kaikkea tarinassa tapahtuu, selviää viimeisen Nizzassa käydyn tanssin myötä.
Pitkän linjan teatteri- ja elokuvanäyttelijänä muistettu Wohlström on kenties saanut ohjaajapestinsä 50-vuotislahjaksi, sillä muuten on vaikea ymmärtää, miksi pilvenpiirtäjäunelmiinsa uppoutunut toimitusjohtaja Erkki Karu on antanut iäkkäälle ensikertalaiselle tällaisen elokuvan ohjattavaksi. Lopputulos on täysin tekijänsä näköinen. Wohlström ei ole välittänyt elokuvatekniikan kehityksestä, vaan rakentanut teoksensa kotimaiseen muottiin: tarinaa ei kerrota kameralla vaan leikkauksella, joka liittää kuvat yksinkertaisesti ja turhia liioittelematta toisiinsa. Välitekstejä on kohtalaisen paljon, sillä myös repliikkejä on runsaasti. Kansainvälisellä mittapuulla mitattuna kyseessä on siis melko lailla vanhentunut ja vaatimaton elokuva.
Kotimaisten elokuvien joukossa se sijoittuu kuitenkin mainiosti ollen laadullisesti vahvaa keskitasoa. Kyseessä on perusvarma työ, jossa ei ole juuri huippuja jos suvantojakaan. Tarina kulkee tasavahvasti ja –paksusti alusta loppuun asti. Metsäkauppajuonittelut ja nuorten lemmenhuolet ovat jotenkin niin suomalaisia kuin olla voi. Helsingin liikemiesmiljöö ja pohjoisen avaruus toimivat hyvässä kontrastissa keskenään. Eikä suomalainen elokuva olisi mitään, jos kameramies ei olisi tallentanut kuin ohimennen muutaman perisuomalaisen luontokuvan.
Kahden tanssin välillä on elokuva, jossa olisi ollut varmasti aineksia parempaankin, mutta ei se tällaisenaankaan mikään luokaton teos ole. Tasapaksu kylläkin, mutta silti vaivattomasti seurattava tuttavuus. Aikalaismenestys ei ollut kehuttava, eikä elokuvaa ole sen jälkeen liiemmälti esitetty. Televisioesityksiäkään ei tiettävästi ole ja kuten Polyteekkarifilmin (1924) arvion lopussa kirjoitin, ehkä olisi jo aika?
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy
Ohjaus: Waldemar Wohlström
Käsikirjoitus: Unto Seppänen (1928), Waldemar Wohlström (1929)
Kuvaus: Frans Ekebom
Lavastus: Carl Fager
Puvustus: naamiopukusalonki Domino (naamiaisasut)
Näyttelijät: Helge Ranin (metsänhoitaja Antti Kare), Heikki Välisalmi (johtaja John Freyberg), Birgit Sergelius (Margit Freyberg), Emil Lindh (Yli-Iimin isäntä), Ellen Sylvin (Yli-Iimin Emmi), Gunnar Calenius (Seipin Matti), Paavo Costiander (Eetvart Männistö), Ossi Korhonen (keikari)
Lähdemateriaali ja kuvat: KAVI