TARZANIN POIKA
Tarzan (P. Dempsey Tabler) tapaa viidakossa Janen (Karla Schramm) ja muuttaa tämän kanssa Englantiin. He menevät naimisiin ja asettuvat aloilleen. Lordi Greystoken perheen avio-onnen täydentää piakkoin syntyvä poika, jolle he antavat nimeksi Jack. Elämä villissä viidakossa on muuttunut seurapiiri-illallisiksi, mutta Tarzan ja Jane eivät kaipaa menneeseen.
Viisitoista vuotta kuluu. Jackista (Gordon Griffith) on tullut rasavilli, seikkailukirjoja ahmiva nuorukainen. Hän ei tiedä isänsä taustoja, mutta tuntee silti outoa vetoa Afrikkaa ja sen tutkimattomia viidakoita kohtaan. Kun Lontooseen saapuu näytille koulutettu ihmisapina, Jack rientää katsomaan sitä. Paikalla on myös Tarzanin vanha vihamies Paulovich (Eugene Burr), joka yrittää kidnapata Jackin. Erinäisten vaiheiden jälkeen Jack on matkalla Afrikkaan Paulovichin seuratessa perässä. Pojan vanhemmat luulevat jälkikasvunsa kuolleen, mutta tosiasiassa hän jatkaa isänsä tietä viidakon sydämessä Korakina (Kamuela Searle), joka tarkoittaa apinoiden kielessä tappajaa.
1920-luvun alku oli Tarzan-elokuville suosiollinen. Ensimmäisen elokuvan Tarzan apinain kuningas (1918) jälkeen valkokankaalle ilmestyi viidakkomiehen seikkailuja parin vuoden ajan varsin tiheään Tarzanin pojan ollessa jo neljäs filmatisointi Edgar Rice Burroughsin suunnattoman suosituista nuortenkirjoista. Poikkeuksena edellisille elokuville, Tarzanin poika tehtiin sarjafilmimuotoon, joka sisälsi kaikkiaan 15 jakson verran viidakkoseikkailuja. Vaihto oli niin onnistunut, että viidennen Tarzan-elokuvan tuottanut Numa Pictures päätti muokata myös Elmo Lincolnin viimeiseksi viidakkomieselokuvaksi jääneen Tarzanin seikkailut (1921) sarjafilmimuotoon.
Aikalaiskriitikot kehuivat Tarzanin poikaa vuolaasti, mutta tänä päivänä se vaikuttaa auttamattoman vanhentuneelta ja kömpelöltä. Yksi syy katselunautinnon pilaamisessa on myös Alpha Videon ala-arvoinen julkaisu, jossa kuva hyppii, nykii ja pyörii väärällä nopeudella. Se ei kuitenkaan selitä käsikirjoittajan outoja ratkaisuja, kuten vaikkapa Lordi Greystoken muuttamista Lordi Greystoneksi sekä Tarzanin vanhempien päätymistä Afrikkaan laivalla sattuvan räjähdyksen eikä kapinan seurauksena. Tarzanin pojan seikkailut ovat alusta alkaen mielenkiinnottomia ja keinotekoisen oloisia eikä tarinan jatkuvaa pyörittelyä edestakaisin – välillä vangitaan Korak, välillä hänen seuralaisensa Meriem (Manilla Martan) – jaksa kovinkaan kauan. Kun tämän lisäksi vielä tyhjät kohdat täytetään leijonien säntäilyllä, tuskastuu katsoja alta aikayksikön. Vaikka kyseessä onkin sarjafilmi, jossa on oltava jatkuvasti jotain toimintaa, olisi mahdollisuuksia parempaan varmasti ollut.
Myös elokuvan Afrikka on erittäin huterasti ja heikosti toteutettu. 1920-luvun katsojalle illuusio Afrikasta on todennäköisesti ollut yhtä kuin alkuasukkaita, leijonia, pari norsua sekä ihmisapinoita, mutta nykykatsojalle se ei enää riitä. En tietenkään väitä, että M-G-M onnistui luomaan täydellisiä viidakkoelokuvia, mutta Tarzanin poikaan verrattuna 1930-luvun studioseikkailut olivat kuin toiselta planeetalta. Yleiskuvien ja muiden eläinten poissaolo latistaa tunnelman täysin eikä Afrikan eksoottisuudesta ole tietoakaan.
Jos oli Elmo Lincoln aavistuksen verran koominen Tarzan, on P. Dempsey Tabler vieläkin heikompi valinta viidakkomiehen rooliin. Herrasmieslookissa hän vielä menettelee, mutta Tarzanina hän näyttää tahattoman huvittavalta. Yleisökään ei lämmennyt Tablerin roolisuoritukselle, joka jättikin tämän jälkeen Tarzanin roolin muiden näyteltäväksi. Yhtään sen vakuuttavampi ei ole Janea esittävä Karla Schramm, joka oli sentään esiintynyt jo Tarzanin kostossa (1920) vastanäyttelijänään Gene Pollar.
Nuorta Jackia esittävä Gordon Griffith oli näytellyt jo vakuuttavasti ensimmäisessä Tarzan-filmatisoinnissa eikä hän ole huono tälläkään kertaa. Teini-ikäistä, viidakkoon kotiutunutta Korakia esittää puolestaan havaijilaislähtöinen, jo 30-vuotias Kamuela C. Searle, joka oli tehnyt muutaman elokuvaroolin ennen tätä. Tarzanin pojan menestys olisi saattanut auttaa Searleakin urallaan, mutta hän loukkaantui vaikeasti kuvausten lopulla ja jätti pian koko näyttelijänuran sikseen. Muutamaa vuotta myöhemmin Searlella diagnosoitiin syöpä, johon hän kuoli vuonna 1924 vain 33-vuotiaana.
Tarzanin poika on erittäin paha pettymys eikä todellakaan vastannut sille asettamiani odotuksia. Aivan liian pitkäksi venytetty tarina, epäonnistunut miljöökuvaus, P. Dempsey Tablerin huvittava Tarzan-hahmo sekä koko sekamelskan tyhjänpäiväisyys tuskin innoittavat intohimoisintakaan Tarzan-elokuvien ystävää.
Tuotanto: National Film Corporation
Ohjaus: Arthur J. Flaven, Harry Revier
Käsikirjoitus: Roy Somerville (Edgar Rice Burroughsin romaanista
Kuvaus: Charles G. Clarke
Leikkaus: Harry Revier
Näyttelijät: Gordon Griffith (Jack / Korak lapsena), Kamuela C. Searle (Korak teini-ikäisenä), P. Dempsey Tabler (Tarzan / Lordi Greystoke), Karla Schramm (Jane / Lady Greystoke), Manilla Martan (Meriem), Mae Giraci (Meriem lapsena), Eugene Burr (Ivan Paulovich), Frank Morrell (sheikki Amor Ben Khatour)