TERJE VIGEN
Vaikka Ingeborg Holm (1913) osoittautuikin suureksi menestykseksi, saatiin ruotsalaisen elokuvan lopullista läpimurtoa odotella vielä muutama vuosi. Ingeborg Holmin ohjannut Victor Sjöström teki vuosien 1913-1916 aikana 17 elokuvaa ilman mainittavaa kansainvälistä menestystä. Henkilökohtaiseen kriisiin niin taiteen kuin yksityiselämänkin osalta ajautunut Sjöström mietti kesällä 1916 jo jättävänsä elokuvat lopullisesti taakseen ja siirtyvänsä takaisin teatteriin. Ennen lopullista päätöstä hän päätti kuitenkin pitää pitkän loman ja lähteä matkailemaan ympäri Ruotsia.
Hänen matkansa vei lopulta Norjaan, Grimstadin kaupunkiin, jossa Henrik Ibsen oli asustellut nuorena miehenä. Noiden vuosien aikana Ibsen oli kuullut tarinoita paikallisesta kalastajasta, joka oli kunnostautunut Napoleonin sodan aikana salakuljettamalla ruokatavaroita kotisaarelleen. Ibsen kirjoitti aiheesta runon Terje Vigen (1862), joka täytti nyt Sjöströmin mielen. Aiheesta innostunut ohjaaja sähkötti siltä istumalta Svenska Bioon, että oli valmis aloittamaan uuden elokuvan valmistelut välittömästi.
Elokuvan tarina sijoittuu 1800-luvun alkuun. Sen päähenkilö on norjalainen kalastaja Terje Vigen (Sjöström itse), joka asustaa perheensä kanssa pienessä kalastajakylässä. Elämä myrskyävän meren äärellä ei ole helppoa ja todelliseksi kärsimykseksi se muuttuu, kun Napoleonin sotaretkien seuraukset ulottuvat kalastajakyläänkin. Englantilaiset sulkevat rannikon ja kalastajakylän asukkaat joutuvat näkemään nälkää. Lopulta Terje Vigen kerää rohkeutensa, sillä jonkun on yritettävä noutaa ruokaa mantereelta.
Terje Vigen ei muokkautunut elokuvaksi helpolla. Rannikolla tehdyt kuvaukset olivat vaarallisia ja vaativia ja useimmiten pahimmassa paikassa oli nimiosan tulkinnut ohjaaja itse. Sjöström keikkui maan ja taivaan välillä korjatessaan irronnutta purjetta ja väisteli veteen sijoitettuja räjähteitä kohtauksessa, jossa sotilaat ajavat häntä takaa. Vaivannäkö kuitenkin kannatti, sillä Terje Vigenin rooli on Ajomiehen (1921) David Holmin ohella Sjöströmin mykkäelokuvakauden hienoin valkokangasesiintyminen. Tarinan muut keskeiset hahmot jäävät täysin Terje Vigenin varjoon. Vähäistä englantilaisladyn roolia tulkinneesta Edith Erastoffista tuli Sjöströmin rakastettu ja myöhemmin tämän vaimo.
Terje Vigen on kaikin puolin komea teos. Sjöström rakentaa draamaa taitavasti ja saa katsojan todella eläytymään kalastajan ja hänen perheensä kohtaloon. Kokonaisuus on tasapainoinen ja erityisesti muutamat kohtaukset – takaa-ajo, uppoava soutuvene, Terje Vigenin kotiinpaluu – jäävät varmasti elokuvan nähneen mieleen. Sjöström käyttää oivaltavasti merta dramaattisten tapahtumien tukena ja väliteksteinä käytetyt Ibsenin runon säkeet tuovat hienoa lisäväriä kerrontaan.
Kolme kertaa tavallista Svenska Bion tuotantoa kalliimpi Terje Vigen oli yhtiölle melkoista uhkapeliä, mutta se kannatti. Elokuvaa ylistettiin kaikkialla missä sitä esitettiin ja eräs amerikkalainen kriitikko oli jopa sitä mieltä, että Sjöströmin pitäisi tulla Hollywoodiin opettamaan paikallisille ohjaajille, kuinka elokuvia oikein tehdään. Sjöström oli noussut elokuvallaan maailman tietoisuuteen ja Terje Vigenin katsotaan olleen alkusysäys ruotsalaisen mykkäelokuvan suuruudenajalle.
”Terje Vigen toteuttaa intiimin vuoropuhelun luonnonolojen sekä henkilöiden sielunelämän ja sisäisten konfliktien välillä.” Paolo Cherchi Usai
Tuotanto: Svenska Bio
Ohjaus: Victor Sjöström
Käsikirjoitus: Gustaf Molander, Victor Sjöström (Henrik Ibsenin runon pohjalta)
Kuvaus: Julius Jaenzon
Lavastus: Jens Wang, Axel Esbensen
Puvustus: A.Bloch
Näyttelijät: Victor Sjöström (Terje Vigen), Bergliot Husberg (hänen vaimonsa), August Falck (lordi), Edith Erastoff (lady)