YÖLEPAKKOMYSTEERIO
1920-luku oli ensimmäinen edes jollain tapaa merkittävä ajanjakso amerikkalaisen kauhuelokuvan historiassa. Vaikka samanlaista hirviöiden esiinmarssia ei vielä mykkäkaudella nähtykään kuin äänielokuvan ensimmäisinä vuosina, saatiin valkokankaille sentään jotakin kauhuelokuvafaneja tyydyttävää. Universalin suurtuotannot ovat mykkäkaudeltakin jääneet lajityypin tunnetuimmiksi edustajiksi, mutta kyllä toimintaa oli muuallakin kuin Carl Laemmlen yhtiössä. Suuressa suosiossa olivat ”vanha synkkä talo” -mysteerit, jotka menestyttyään ensin Broadwaylla, siirrettiin pian elokuviin. Paul Lenin komea Kissa ja kanarialintu (1927) on lajinsa paras edustaja, mutta vähäisenä ei pidetty myöskään Roland Westin ohjaamaa Yölepakkomysteeriota (1926).
Elokuva alkaa johdattelevalla kohtauksella, jossa kuuluisa jalokivikeräilijä Gideon Bell murhataan. Murhan toteuttaja on mestaririkollinen The Bat, joka on onnistunut tekemään rikoksensa Belliä tiiviisti vahtivista poliisijoukoista huolimatta. Kuin vakuudeksi ylivertaisuudestaan The Bat lähettää poliisimestarille ivaviestin tapahtuneesta ja kertoo lähtevänsä vähäksi aikaa lomailemaan. Etsivä Moletti asetetaan tutkimaan rikosta.
Alkunäytöksestä siirrytään rikkaan pankinjohtajan Courleigh Flemingin omistamaan kartanoon, jossa ikääntynyt Cornelia van Gorder asustelee palvelijoidensa kanssa. Kun Flemingin pankista ryöstetään 200 000 dollaria, alkavat kiertää huhut, joiden mukaan ryöstetyt rahat olisi kätketty pankinjohtajan asuntoon. Pian paikalle saapuu monenlaista aarteenetsijää, heidän joukossaan myös The Bat, joka on päättänyt napata rahasumman itselleen.
Varsin tunnelmallisen Kummituslinnan salaisuus (1925) -kauhukomedian ohjanneen Roland Westin Yölepakkomysteeriota on useasti mainostettu jonkin sortin kauhu- tai jännityselokuvana, mutta tosiasiassa kyseessä on ennemminkin rikoselokuva, jonka tapahtumapaikkana vain sattuu olemaan vanha ja synkkä talo. Eikä talolla itsellään ole elokuvan kannalta kovinkaan tärkeää osaa, vaan se toimii ainoastaan kulissina, toisin kuin Lenin elokuvassa, jossa Cyrus Westin aavemainen kartano oli keskeinen tunnelman luoja. Siinä missä Leni käytti taitavasti kummitustalonsa jokaista pimeää soppea hyväkseen, on Westin hämyisä kartano kuin nukkekoti, jossa ei ole pelottavuutta lainkaan. Teatterimainen toteutus pudottaa elokuvan kiinnostavuutta entisestään. William Cameron Menziesin luomat pienoismallit ovat kyllä komean näköisiä, mutta ei niistäkään ole kokonaisuuden pelastajaksi.
Yölepakkomysteerio ei ole kummoinen rikoselokuvakaan. Alusta alkaen on selvää, kuinka lopussa tulee käymään, joten ainoaksi huviksi jää suurrikollisen henkilöllisyyden arvuuttaminen. Tarina itsessään ei ole kiinnostava, eivätkä päättömästi sinne tänne säntäilevät hahmot ja mukaan liitetty, vaivaannuttavan heikkotasoinen komiikka paranna asiaa. Kaiken kurjuuden keskellä on tosin mukava tarkkailla, millä tavalla The Batin hahmo on vaikuttanut Bob Kanen luomaan Lepakkomieheen, ainakin lepakkosignaali on todennäköisesti napattu tästä elokuvasta.
Suuresta suosiostaan huolimatta Yölepakkomysteerio oli pitkään kadoksissa, kunnes se 1980-luvulla jälleen löydettiin. Aika on purrut vahvasti Westin teokseen, jonka hienoutta ja suuruutta on varsin vaikea käsittää enää nykyään – yksi syy tähän on tietenkin myös Lenin Kissa ja kanarialintu, joka on lajityypissään niin selkeästi edukseen erottuva teos. Yölepakkomysteerio on kovasta yrityksestä huolimatta pitkäveteinen ja puuduttava teatterifilmatisointi, jossa ei ole rahtuakaan jännitystä eikä se pysty tyydyttämään rikoselokuvankaan ystäviä. West teki elokuvastaan uuden version neljä vuotta myöhemmin, Vincent Price puolestaan näytteli Crane Wilburin ohjaamassa filmatisoinnissa vuonna 1959.
Tuotanto: Roland West Productions
Ohjaus: Roland West
Käsikirjoitus: Roland West, Julian Josephson (Avery Hopwoodin ja Mary Roberts Rinehartin näytelmästä The Bat)
Kuvaus: Arthur Edeson, Gregg Toland
Lavastus: William Cameron Menzies
Leikkaus: Hal C. Kern
Välitekstit: George Marion Jr.
Näyttelijät: Emily Fitzroy (Cornelia van Gorder), Jack Pickford (Brooks Bailey), Louise Fazenda (Lizzie Allen), Arthur Housman (Richard Fleming), Robert McKim (tohtori Wells), Jewel Carmen (nti Dale Odgen), Tullio Carminati (etsivä Moletti), Eddie Gribbon (etsivä Anderson), Charles Herzinger (Courleigh Fleming), George Beranger (Gideon Bell)