ISÄ AVUTON
Amerikkalaisen Harry Langdonin elokuvaura käy hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka katoavaisia maine ja kunnia voivatkaan olla. Muutamassa vuodessa tuntemattomasta rivikoomikosta tähdeksi noussut Langdon teki muutaman menestyselokuvan jälkeen työtovereilleen selväksi, että hän halusi olla vieläkin suurempi koomikko, eikä tähän tarvittaisi heidän apujaan. Irtisanottujen joukossa oli myös Frank Capra, Langdonin menestyneimmät komediat ohjannut tuleva amerikkalaisen elokuvan suurnimi.
Langdon halusi olla kuin Chaplin, hallita kaikkea aina näyttelemisestä ja ohjaamisesta lähtien. Kunnianhimoinen yritys kuitenkin epäonnistui, eivätkä hänen seuraavat elokuvansa menestyneetkään odotetulla tavalla. Alamäki alkoi heti ensimmäisestä ohjaustyöstä, vuonna 1927 valmistuneesta Isä avuttomasta, joka sai paljon kritiikkiä osakseen. Arvostelu tuntuu näin jälkikäteen hieman kohtuuttomalta, sillä ainakin itse olen valmis nostamaan teoksen Langdonin parhaiden elokuvien joukkoon.
Isä avuton kertoo Harrysta, pienessä asunnossaan yksin elelevästä poikamiehestä. Hänen suuri haaveensa on saada oikea perhe ja eräänä päivänä hän saa siihen mahdollisuuden pelastaessaan nuoren Gladysin lumihangesta. Vaikka nainen on raskaana toiselle miehelle, antaa Harry hänelle sijan pienessä kodissaan. Harryn unelma täyttyy lapsen syntymän myötä, mutta pian Gladysin entinen miesystävä alkaa etsiskellä tätä.
Elokuvan ensimmäiset minuutit eivät lupaa hyvää. Tähdelle tyypillinen verkkainen tahti on venytetty äärimmilleen avauskohtauksessa, jossa Harryn pitäisi rientää alakerran muuttofirmaan töihin. Vähitellen elokuva lähtee kuitenkin liikkeelle ja kierrosten noustessa myös tyhjäkäynti unohtuu. Langdon saa pienestä tarinasta yllättävän paljon irti niin draamaa kuin komediaakin. Kriitikoiden mielestä tosin Langdonin hidas etenemistahti rikkoo elokuvan hauskuuden, mutta itse asiassa rauhallinen ja viipyilevä kerronta sopii tällaiseen teokseen erinomaisesti. Tähti tuntuu itsekin muuttaneen esiintymistapojaan alakuloiseen tarinaan sopivammaksi ja pitää hänelle tutut maneerit paremmin aisoissa kuin aiemmin.
En yleensä lämpene helposti Langdonin omituiselle komiikalle, mutta Isä avuttoman tapauksessa huumori on kekseliäistä ja miellyttävää. Keatonmaiset keksinnöt – erikoinen housuprässi sekä aamupesu kaikkine pienine yksityiskohtineen - ovat juuri sopiva ja uskottava lisämauste yksinäisen ja yksinkertaisen poikamiehen elämänlaadun parantajina ja lopun näyteikkunakohtaus osuu maaliinsa täydellisesti. Ylilyöntejä tai liian pitkitettyjä vitsejä ei juuri esiinny, joten tästäkin näkökulmasta katsoen elokuvan arvostelua on vaikea ymmärtää.
Isä avuttoman erikoisin jakso on lopussa nähtävä painajaisuni, jossa Gladysin miesystävä saapuu Harryn ikkunan taakse kuin kauhuelokuvissa konsanaan. Herra Hydeä muistuttava hiiviskelijä päätyy Harryn kanssa nyrkkeilykehään, jossa palkintona on Gladys ja hänen pieni lapsensa. Harry yrittää tyrmätä vastustajansa valtavan nyrkkeilyhanskan avulla, mutta epäonnistuu surkeasti. Pian tämän jälkeen koetaan elokuvan kaunein gagi, jossa Harryn puhaltaessa pienen öljylamppunsa sammuksiin, koko kadun valot sammuvat samaan aikaan.
Isä avuton on aiheetta unohduksiin painettu komedia. Vaikka se ei aikakautensa suurimpien mykkäklassikoiden joukkoon lukeudukaan, on se tasapainoinen kokonaisuus, joka sekä naurattaa että koskettaa. Se on myös hyvä muistutus siitä, että Langdon oli muuntautumiskykyisempi koomikko kuin minä häntä yleisesti pidetään. Langdonin paras teos?
Tuotanto: Harry Langdon Corporation
Ohjaus: Harry Langdon
Käsikirjoitus: James Langdon, Robert Eddy (Arthur Ripleyn tarinasta)
Kuvaus: Frank Evans, Elgin Lessley
Leikkaus: Alfred De Gaetano
Näyttelijät: Harry Langdon (Harry), Gladys McConnell (Gladys), Cornelius Keefe (hänen miesystävänsä), Arthur Talasso (Harryn pomo), George Dunning (hänen poikansa)