Tih Minh

TIH MINH


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

Ranskalainen Louis Feuillade ei suinkaan ollut ainoa 1910-luvulla sarjaelokuvia ohjannut henkilö, mutta hyvin vaalitun perinnön ja kuuluisimpien teosten – Fantomas (1914), Les Vampires (1916), Judex (1917) – helpon saatavuuden ansiosta hän on jäänyt pysyvästi jälkipolvien mieleen. Harmillista sen sijaan on, ettei edellä mainitun kolmikon lisäksi muita Feuilladen suurtöitä ole vielä julkaistu missään kotiformaatissa, joten niiden löytäminen katselukelpoisina kopioina on varsin haastavaa. Vuonna 1918 valmistuneen Tih Minhin restauroitu versio on toistaiseksi katsottavissa vain netissä, mutta ranskalaiset tietäen Tih Minhinkin julkaisu taitaa olla vain ajan kysymys.

Tih Minhin tapahtumat sijoittuvat Nizzaan, jonka hulppeissa huviloissa asuu kaikenlaista väkeä aina aatelisista tiedemiehiin ja miljonääreistä muihin kuuluisuuksiin. Yksi heistä on nuori tutkimusmatkailija Jacques d’Athys, joka on juuri palannut maailmalta ja tuonut mukanaan nuoren intialaisen morsiamensa Tih Minhin. D’Athysin paluu ja etenkin hänen hallussaan oleva hindinkielinen kirja herättää lähistöllä oleilevien rikollisten mielenkiinnon, sillä se sisältää salaista tietoa sanoin kuvaamattoman aarteen kätköpaikasta sekä tärkeää poliittista informaatiota. Pian Tih Minh katoaa, eikä kukaan tunnu tietävän kuka hänet on vienyt.

Edesmenneen elokuvaprofessori Peter von Baghin mukaan Feuilladen teokset välittävät tunnun uhatusta maailmasta, joka tulee pian katoamaan. Tih Minhissä tämä tuntu on mielestäni aidoimmillaan: katsoja voi selkeästi aistia sotaa edeltävän ja vielä sen aikaisenkin maailman viimeiset hetket, joiden jälkeen mikään ei ole enää entisellään. Kehittyvä teknologia, ihmisten vaurastuminen ja ihanteiden muuttuminen – kaikki ovat aivan nurkan takana ja tämän hengen Feuillade saavuttaa erinomaisesti. Vaikka kyseessä ei suinkaan ole sen enempää Feuilladen kuin hänen kanssaan samaan aikaan toimineen suuren ohjaajasukupolven – Albert Capellani, Leoncé Perret, Alice Guy-Blache – viimeinen teos, on se silti kuin heitä kaikkia edustava vertauskuvallinen elokuvatestamentti.

Tih Minh                  Tih Minh

Tih Minh koostuu pitkälti samoista elementeistä kuin Feuilladen aiemmatkin sarjaelokuvat. Valepukuja ja valheellisia identiteettejä löytyy joka lähtöön, häikäilemättömät roistot saavat vastaansa yllättävän vahvoiksi kerta toisensa jälkeen osoittautuvia lain oikean puolen palvelijoita, toimintaa ja vauhtia sekä romantiikkaa ja mielikuvituksellisia juonenkäänteitä on vaikka kuinka paljon. Huumoria on mukana ehkä jopa tavanomaista enemmän, joten sekin puoli on kunnossa. Siitä huolimatta en täysin lämpene tälle elokuvalle, koska jotenkin vain tulee mieleen, että kaikki tämä on nähty hiotummassa muodossa niin Fantomasissa kuin Les Vampiresissakin.

Tih Minh on epätasainen kokonaisuus. Se alkaa vahvasti ja etenkin ensimmäiset osat ovat silkkaa kauneutta. Tarina kulkee rivakasti ja tarjoaa katsojalle monia kuvallisia neronleimauksia. Vähitellen vauhti kuitenkin hidastuu ja juoni muuttuu rutiininomaisemmaksi. Jaksojen taso ei pysy vakaana, vaan välillä meno on todellista tarpomista, kun taas toisaalla mennään aivan ylärekisterissä.

Myös hahmot jättävät kaksijakoisen vaikutelman. Toisaalta on hyvä, ettei yksikään heistä ole yli-ihminen, mutta toisaalta olisin kaivannut vahvempia persoonia etenkin keskeisiin osiin. Siinä missä Feuilladen aiempien sarjaelokuvien hahmot ovat jääneet elämään katsojien mieleen, nyt tilalle jää vain tyhjyyttä. D’Athys (René Cresté) on yllättävän hengetön, sivuun jäävä tarkkailija, joka ei olisi yhtään mitään ilman ystäväänsä ja palvelijaansa Placidoa (Georges Biscot). Tih Minh (Mary Harald) ajautuu etenkin alussa taustalle, eikä rikollisjoukostakaan erotu oikeastaan kuin tohtori Gilson (Gaston Michel).

TIH MINH, 1918 Ranska

Tuotanto: Société des Etablissements L. Gaumont Ohjaus: Louis Feuillade Käsikirjoitus: Louis Feuillade Kuvaus: Léon Clausse Leikkaus: Léon Clausse
Näyttelijät: Mary Harald (Tih Minh), René Cresté (Jacques d’Athys), Georges Biscot (Placido), Édouard Mathé (Sir Francis Gray), Louis Leubas (Kistna), Gaston Michel (tri Gilson), Marquet (tri Clauzel), Émile André (tri Davesnes), Georgette Faraboni (markiisitar Dolorès), Jean Rollette (Rosette)



© 10.9.2020 Kari Glödstaf