Cinema of Discovery: Julien Duvivier in the 20s

PARIISIN PYÖRTEISSÄ


ETUSIVU
ARVOSTELUT
ARTIKKELIT
JULKAISUT
KIRJAT
LYHYTELOKUVAT
LINKKEJÄ

”Sua kehutaan, sut nostetaan
Sua mainostetaan, sut ostetaan
Sua käytetään, sulle näytetään
Että sä olet vanki satumaan.”

(Tuomari Nurmio: Siihen loppui satumaa).

Kun avioliittonsa kanssa kipuillut ja jo kertaalleen menestyksekkäästi paluun oopperalavoille tehnyt Amiscia (Lil Dagover) vetäytyy toistamiseen parrasvaloista ja eristäytyy äitinsä syrjäiseen kotitaloon, ei yksikään taho usko hänen paluuseensa. Entistä puolisoaan etsimään tullut lordi Abenston (Gaston Jacquet) saa nuorikkonsa palaamaan ihmisten pariin, mutta on vaarassa maksaa siitä kovan hinnan: Amisciaa kaivannut Pariisin viihdemaailma haluaa tämän takaisin, eikä tähti pysty vastustamaan sen kutsua.

Julien Duvivierin unohdettu melodraama Pariisin pyörteissä on kertomus tähteydestä, sen mutkikkaista pelisäännöistä ja sen asettamista haasteista. Tarinan keskiössä on hyväksyntää janoava oopperalaulaja, jonka elämän laadun määrittelevät suosio ja sinällään täysin yhdentekevien ihmisten kehut aviomiehen kärsiessä hiljaa taustalla. Viihdemaailma on kuitenkin armoton: siinä missä se voi nostaa kenet tahansa yhdessä yössä tähdeksi, se voi vieläkin nopeammin hylätä suosikkinsa. Tällä kertaa katsojalle halutaan kuitenkin jättää hyvä mieli ja lavalla kokemastaan paniikkikohtauksesta huolimatta Amiscia nousee Feeniks-linnun tavoin voittoon juuri tähteytensä vaikeimmalla hetkellä.

Juonessa itsessään olisi mahdollisuuksia verevämpäänkin tulkintaan, mutta Duvivier sortuu häntä mykkäkaudella vaivanneeseen tyylivirheeseen ja antaa kameran ottaa elokuvan pääroolin. Tämä ei tarkoita Murnaun, Epsteinin tai muiden mestareiden kaltaisia täydellisesti ajastettuja kameratehosteita, vaan jatkuvaa kuvien vyörytystä, joka toistuu toistumistaan ja hautaa hahmojen syvimmät tunnot alleen. Alati toistuvat valkokankaan jakamiset päällekkäiskuvineen ja pehmytfilttereineen kärsivät nopeasti inflaation ja hautaavat elokuvan muut ansiot alleen.

Saksalaisen mykkäelokuvan suuriin tähtiin lukeutunut Dagover tekee vierailunsa onnistuneesti, mutta häntäkin vakuuttavampi on vaimonsa julkisuudenkipeyttä sivusta tarkkaileva Jacquet. Jacquet piirtää hallitun kuvan sisältä kärsivästä aviomiehestä, joka huomaa kaikkien yritystensä olevan turhia ja vain ruokkivan nuoren vaimonsa menohaluja. Elokuvan niljaketta, kriitikko Favengeria tulkitseva René Lefèvre suoriutuu tehtävästään hienosti, vaikka hänen hahmonsa esilläoloaika onkin harmillisen rajallinen.

LE TOURBILLON DE PARIS, 1928 Ranska

Tuotanto: Le Film d’Art Ohjaus: Julien Duvivier Käsikirjoitus: Julien Duvivier (Germaine Acremantin romaanista) Kuvaus: André Dantan, Armand Thirard, René Guychard Lavastus: Christian-Jaque, Fernand Delattre Leikkaus: Marthe Poncin
Näyttelijät: Lil Dagover (lady Amiscia Abenston), Gaston Jacquet (lordi Abenston, hänen miehensä), Léon Bary (Jean Chaluste), Gina Barbieri (Amisician äiti), Hubert Daix (majatalon pitäjä), René Lefèvre (Faverger)



© 4.3.2022 Kari Glödstaf