TULIPUNAINEN KIRJAIN
Punainen kirjain
Nathaniel Hawthornen klassikkoromaani on innoittanut elokuvantekijöitä useisiin tulkintoihin, pelkästään mykkäelokuvaversioita tehtiin seitsemän kappaletta Sjöströmin version ollessa näistä tunnetuin. Elokuvan alkuunpanijana toimi Lillian Gish, valkokankaan suurin tähti. Asemansa vuoksi hän sai itse valita niin elokuviensa aiheen, ohjaajan kuin vastanäyttelijänsäkin.
Gish kävi pitkän kamppailun sensuuria, naisyhdistyksiä sekä kirkkoa vastaan ennen kuin lupa filmaukselle heltisi – kirja kun oli protestanttisen kirkon kiellettyjen teosten listalla. Tämän jälkeen hän ilmoitti haluavansa ohjaajakseen Sjöströmin, asia, josta Sjöström ei ollut kovinkaan mielissään. Gishiä pidettiin vaikeasti käsiteltävänä primadonnana, jollaisia Sjöström ei voinut sietää. Kaikki meni kuitenkin erinomaisesti ja Gish oli kuin sulaa vahaa hänen alaisuudessaan. Kun elokuva oli valmis, kehuivat molemmat kilvan toisiaan Gishin ylistäessä Sjöströmiä "parhaaksi ohjaajaksi jonka kanssa olen koskaan työskennellyt".
Tarina sijoittuu 1650-luvun puritaaniseen Massachusettsiin. Hester Prynne (Gish) on nuori ja elämänhaluinen nainen, joka joutuu tuon tuostakin vaikeuksiin vanhoillisen yhteisön puristuksessa. Hänellä on rakkaussuhde seurakuntansa pastoriin Arthur Dimmesdaleen (Lars Hanson). Rakastavaiset joutuvat tapailemaan salaa, sillä vaikka Hesterin mies onkin kadonnut vuosia aiemmin, on hän edelleen naimisissa. Hester saa lapsen, mutta suojellakseen isää hän kieltäytyy paljastamasta tämän henkilöllisyyttä. Häpeänsä merkkinä hän joutuu kantamaan vaatteissaan tulipunaista A-kirjainta (adultery=aviorikos). Sekä Hester että pastori riutuvat tahoillaan, koska eivät voi paljastaa suhdettaan vielä suuremman skandaalin pelossa.
Päällisin puolin elokuva vaikuttaa ensiluokkaiselta. Sjöström tavoittaa aikakauden hengen hienosti ja historiallisilta puitteiltaan Tulipunainen kirjain on ensiluokkainen kuvaus elämästä 1600-luvun Amerikassa. Se ei myöskään sorru millään taholla ylilyönteihin, kuten monet muut aikakautensa edustajat. Hendrik Sartov loihtii kamerallaan ensiluokkaisia, vaikuttavia kuvia ja varsinkin kohtaukset metsässä ovat fantastisen tyylikkäitä. Tarina on mielenkiintoinen ja Gish loistaa tuttuun tyyliinsä.
Valitettavasti elokuvalla on kaksi heikkoutta, jotka vesittävät hieman kokonaisuutta. Vaikka Hanson pätevästi näytteleekin, jää hänen esittämänsä pastori rakkauskohtauksia lukuun ottamatta hieman vaisuksi, eikä onnistu ilmentämään kärsimystään lähellekään yhtä vakuuttavasti kuin Gish tahollaan. Toinen heikkous on tarinaa keventävä huumori, joka ei oikein istu itsessään muuten synkkään aiheeseen.
Tuotanto: Metro-Goldwyn-Mayer
Ohjaus: Victor Sjöström
Käsikirjoitus: Frances Marion (Nathaniel Hawthornen romaanista)
Kuvaus: Hendrik Sartov
Lavastus: Cedric Gibbons, Sidney Ullman
Leikkaus: Hugh Wynn
Puvustus: Max Rée
Välitekstit: Frances Marion
Näyttelijät: Lillian Gish (Hester Prynne), Lars Hanson (pastori Arthur Dimmesdale), Karl Dane (Giles), William H. Tooker (kuvernööri), Marcelle Corday (leskivaimo Hibbins), Henry B. Walthall (Roger Prynne)